Kesäjoulu-Sydney

Nyt ollaan tosiaan kierretty Australia ympäri ja nähty kaikki kuuluisat kivet, maailman kauneimmat hiekkarannat ja alan olla jo valmis lähtemään pois täältä. Tässä ois kuitenki vielä toista kuukautta aikaa tehdä rahaa (=löytää töitä) että paluumatkallakin voisi tehdä jotain - ei nimittäin ihan hirvittävän kamalasti kiinnosta tulla vielä tammikuun lopussa kylmään ja pimeään Suomeen ilman mitään järkevää tekemistä. Palataan asiaan sitten kun ilmat vähän lämpenee.

Yritän palailla menneisiin seikkailuihin vielä myöhemmin. Oon kuitenki nyt kaks viikkoa jo hajoillu Sydneyssä australialaisiin ja on melkein pakko saaha avautua siitä.

Mainittakoon vielä, että musta ei ihan heti voi saaha sellasta päivittäistä blogin ylläpitäjää, joka kirjoittaa (ja totta kai kuvittaa) päivittäin siitä kuinka aamulla vedän kokonaisen puolikkaan proteiinipatukan että jaksan koko päivän shoppailla ja nähä ah niin ihania ystäviäni (siis toki ootte ihania, mutta..), käyttää koiriaan ulkona ja vaihtaa päivässä neljä kertaa vaatteita (tai, no, mielialapukeutujana saatan joskus silti tehdä sen), käy salilla bodailemassa uusissa trenditrikoissa ja kävelee kaupungilla kiireisen näköisenä tyhjä pahvinen kahvikuppi kädessä (tai itse asiassa tein tänään sitä, koska australialaisista kaupungeista on vaikeaa löytää roskiksia).

Eli sori, vaikka oonkin asunut kohta vuoden ulkomailla, hankkinu pesunkestävän rusketuksen ja osaan jo melkein kysellä ihmisiltä kuulumisia ihan vaan siksi koska niin kuuluu tehdä, niin olen yhä se sama hippi joka ei aina jaksa harjata hiuksia ja jolla on eriparisukat ja polvet mustelmilla koska konttaan metässä kaiken vapaa-ajan.

Aluksi mulle yritettiin selittää että täällä pitää baariin mennessä laittautua nätiksi ja kauhisteltiin kun mulla ei ollut korkkareita ja käytän hassuja sanoja ja selitän paljon koska sanavarastoni oli niin suppea. Kyllä baariin pääsee samoilla tennareilla kuin Suomessakin ja samalla tavalla niin miehet kuin naisetkin tulee ihmettelemään kuinka joku osaa olla niin luonnollinen ja kaunis ilman että puolet tisseistä näkyy mutta naama ei. No niimpä, mut se vaan johtuu siitä että kaikki suomalaiset on vaan niin kauniita. Tulkaa vaikka katsomaan! Mutta tulkaa talvella, koska se meillä on aivan erityinen.

Kyllä, mulla on ikävä sitä että saa istua yksin pimeässä ja hajota pakkaseen. Kaipaan suomalaisia kotibileitä, joissa kaljat voi laittaa kylmään parvekkeelle, ei tarvi turhaan kysellä tuntemattomien kuulumisia ja saa istua jätkien kans vierekkäin sohvalla kaikki hiljaa keskittyen vain omaan kaljaansa.

Mutta niin, kohta on joulu ja sitä ei oikein tajua, koska täällä on koko ajan yli 20 astetta (nyt on siis ollu pari vähän kylmempää päivää) ja ei ole pimeää. Kaupunki on täynnä yli-isoja överijoulukuusia ja linja-autot on koristeltu niin ikään ihan järkyttävillä määrillä kuusenkoristeita.

Sydneyn julkinen liikenne on jämähtäny jonnekki kauas menneisyyteen. Täällä ei oo mitää kunnon bussikortteja, voi ostaa sellasia 10 kerran pahviläpysköjä jotka työnnetään bussissa automaattiin, kuuluu PIIP, ja siihen tulee leima. Ja ne on ihan törkeen hintasia eikä niillä voi vaihtaa bussia. Yhen urbaanin legendan mukaan tänne ollaan suunnittelemassa jotain elektronisia kuukausikortteja, ehkä sitten joskus 2016...

Työnhaku on ihan hirveetä. Oon laittanu gumtreessa jotai 200 hakemusta ihan kaikenlaisiin töihin. Yks ranskalainen valokuvaaja on vastannu että ois kiinnostunu tekeen mulle portfolion mallintöihin (kiinnostaa siis aivan järkyttävästi), kaks kykyjenetsijätoimistoa on sanonu että oon tervetullut koekuvauksiin kun minulle sopii (eli ilmeisesti vastaa kaikille samalla tavalla), yhden haastattelun sain mehumyyjäksi Bondi Beachille (haastattelija ei kyllä ollut paikalla eikä tiennyt että olin tulossa eikä ilmeisesti edes tarvinut työntekijää), yksi lupasi haastattelun työhön, jossa pukeudun joksikin omituiseksi otukseksi ja jaan mainoksia (mutta tämä ei ollut Sydneyssä vaan kauempana...) ja yhteen kotisiivoustyötarjoukseen sain vastauksen: Hienoa! Kaksi kertaa viikossa 3 tuntia. Mutta voisit varmaan myös hieroa vähän selkääni. Passaan.

Työnhaku siis jatkuu. Oon deittaillu siis tietokonetta kaikki päivät kun Juha ja Ossi käy töissä (Ossi siis yrittää kerjätä ihmisiltä kadulla rahaa opaskoirien koulutukseen ja Juha tekee OIKEITA töitä). Teen ruokaa ja tiskaan ja siivoan ja käyn lenkillä ja hakkaan päätä seinään ja katon Gossip Girliä ja sit taas laitan muutaman täydellistä työhakemusta ja sama uudestaan. Kyllä Australia on niin ihana!

On täälläki välillä kuitenki ollu vähän glamouria. Viime viikonloppuna eksyin keskustaan jonnekkin ilmaisen viinan BBQ-parvekebileisiin juna-aseman lähelle. Ja kaupasta saa taas mangoja, oi kesä.

NORTHERN TERRITORY

Kun kerta asutaan vuosi Australiassa, niin ei sitä vaan voi olla menemättä outbackiin. Suurin osa Australiaa on sentään tätä tyhjyyttä. Tää tyhjyys oli vaan vähän outoa kun siellä oli niin paljon kaikkea.

Mount Isasta ei ollut pitkä matka rajalle. TENNANT CREEK masensi ja hämmensi mua. Se oli vain pieni kylä, jonka keskellä meni tie. Ja siellä oli todella kuuma. Talojen varjot olivat täynnä seiniin nojailevia aboriginaaleja, joilla ei näyttänyt olevan mitään järkevää tekemistä. Äkkiä pois. Lähellä oli sentään yksi järvi, jossa oli kiva käydä pulahtaan keskellä kuumaa päivää.

DEVILS MARBLES. Näitä hienoja kiviä käytiin katsomassa ja ihastelemassa juuri sopivasti ilta-auringossa. Nähtiin luonnonvarainen dingo ja loukkasin varpaani kun leikittiin vähän kivillä. Onneksi joku reipas skottimies riensi apuun ja lainasi laastareita.

Northern Territoryssa oli tosi paljon pelkkää ajamista. ”Se on jännä kun horisontissa näkyy jotain niin voi arvailla et onko se auto, road train vai kameli. Yleensä se on joku kyltti.” Ennen siellä ei ollut ollenkaan nopeusrajoituksia, nykyään lähes joka paikassa on 130. Joskus kylän kohdalla pitää hidastaa 100 tai 110. On kuulemma ollut niin paljon onnettomuuksia. Eräs paikallinen kyllä sanoi että onnettomuudet on olleet lähinnä sitä että 12 aboriginaalia pakkautuu johonki pikkuautoon ja kun ne ajaa 150km/h ja auto lentää kerran ympäri ja seitsemän niistä kuolee niin se on jo monta kuollutta. Mene ja tiedä.

ULURU. Olihan se hieno kivi. Ja jos kerran ajaa ympäri Australiaa niin eihän sitä vaan voi jättää näkemättä. Käveltiin sen ympäri, ei kiivetty päälle. Se on kuulemma epäpyhää. Ja henkinen painostus on kovaa täällä. Nähtiin se kuitenkin joka kulmasta. Ja Aamu-Luru ja Ilta-Luru. Ja koko Luruluru alko syöpyä verkkokalvolle niin että nähtiin sitä joka paikassa vielä kaksi viikkoa myöhemminkin. Eikä se leimahtanut liekkeihin auringossa. Kukaan ei syttynyt tuleen. Siellä oli myös vähän kylmä. Ja aikaa saatiin käytettyä kokonainen päivä. Noin 30 kilsaa Yularasta Alice Springsiin on ilmainen rest area.

KATA TJUTA. Hienoja kiviä. Tähän saatiin käytettyä toinen päivä. Musta toi oli ehkä vielä vaikuttavampi ko Uluru. Kata Tjutan mäet on myös korkeampia. Käveltiin kaikki reitit siellä. Tein myös seuraavana iltana iltataikoja ja uhrasin 20 käpylehmää nuotiolla koska olin ehkä vähän epäkunnioittava näin pyhää paikkaa kohtaan.

KINGS CANYON. Sama ajella 500 kilsaa ekstraa nyt kun kerta ollaan täällä. Ja nähtiimpähän kerranki hienoja kiviä! Käytiin vaeltaan kiva kuuden kilsan lenkki, maisemat oli aivan siistejä ja teki monesti mieli hypätä jyrkänteeltä alas. Matkalla tänne nähtiin villikameli ja –hevosia!

ALICE SPRINGS on ehkä himpun verran eristyksissä oleva kaupunki, jossa on kuiva joki ja paljon hiekkaa. Australialaiset joet on välillä vähän outoja kun niissä ei ole vettä. Alicessa oli kuitenkin kenttää (!) ja sain ladattua puhelinta (ihan ko siitä ois taas ollu hyötyä…). Käytiin pyörähtään läheisellä WEST MACDONNELL RANGESILLA katsoon että STANLEY CHASM oli maksullinen nähtävyys (skipattiin se) ja että SIMPSONS CAPILLA ei näkyny kenguruja. Nelivedolla ois varmasti voinu repiä lisää huumoria ja käydä kattoon lisää kiviä mutta meidän Ford päätti suunnata kohti pohjoista.

MATARANKA. Täällä ei kyllä varmasti oltais ymmärretty edes pysähtyä, jos ei oltais otettu kyytiin liftaria joka oli tulossa tänne. Hän kertoi kuumista lähteistä, siispä pysähdyimme lämpimästä aamuilmasta huolimatta pulahtamaan uimaan kuumaan jokeen.

KATHERINEN infossa oli kiva täti joka keksi meille paljon tekemistä. Aluksi mentiin KATHERINE GORGELLE vaeltamaan kolmeksi erittäin lämpimäksi (+36c) tunniksi 8,5 kilsaa. Nähtiin luonnonvaraisia kesyjä kenguruja. Tämän jälkeen mentiin keskustan tuntumassa sijaitsevaan kuumaan jokeen uimaan. Miksi kukaan ei ollut etukäteen kertonut mulle että täällä pohjoisessa on kuumia lähteitä?!

EDITH FALLS. Katherinesta vähän pohjoiseen oli ihan sieviä vesiputouksia, lyhyt vaellusreitti ja sieviä uintipaikkoja. Vesi oli tällä kertaa kylmää mutta ilma niin kuuma että se oli vaan mukavaa. Käytiin täällä vasta paluumatkalla.

DARWIN. Matka Katherinesta Darwiniin tuntui pitkältä, koska otettiin erittäin puhelias liftari kyytiin. Ilta-auringossa katsoin että nyt kyllä tulee kyytiin pitkätukkainen tyttö. Ei näössäni nyt niin paljon vikaa ole, mutta tämä vanha parrakas herra oli kyllä joka tapauksessa varsin hieno tyyppi ja varsinkin Ossi piti hänestä oikein kovasti!

Darwinissa punkattiin viikon verran suomalaisen Hannan ja tämän aussipoikaystävän Nickin luona. Oli kyllä tosi hienoa! Tavattiin Nick tosiaan viime huhtikuussa Mackayssa baarissa ja silloin hän sanoi rakastavansa meitä ja että jos ollaan joskus tulossa Darwiniin niin hän kyllä majoittaa meidät. No totta kai sitä piti tulla kylään!

Yleisen hengailun, Mindils Marketeilla käymisen, ulkoiltateatterin ja norjalaisten elokuvien, läheiden BERRY SPRINGSIN ja muiden coolien juttujen lisäksi tavattiin jälleen Moritz, saksalainen ystävämme joka oli aikaisemmin talvella couchsurfannut meillä Townsvillessa.

Darwin oli tosi kuuma, mut aivan hieno!

Yks päivä hengailtiin ihan pahaa aavistamatta Hannan ja Ossin kans parvekkeella kaljalla, kun Nick tuli kotiin ja iski pahvilaatikon keskelle pöytää. Hän oli löytänyt tosi ison, hienon hämähäkin. Siinä sitten jatkettiin kaljan juontia ja rupattelua uusi ystävämme keskellä noin 20 sentin päästä pullostani. Illalla käytiin totta kai palauttamassa tämä raukkaparka vielä luontoon.

FOGG DAM. Tämä sinällään on vähän turha paikka, jos ei rakasta ihastella suota ja vesilintuja. Sen lähellä oli kuitenkin tosi kiva paikka, jossa järjestettiin jumping crock –toureja, eli mentiin pienellä veneellä ajeleen Adelaide Riverille katselemaan krokotiileja. Opas heilutteli niille vavan päässä lihanpaloja, jotta pienet turistiparat näkis hyppäävät krokotiilit oikeassa koossaan ihan läheltä. Ei saanu ruokkia kädellä.

Mut tosiaan käytiin sitten myös ihastelemassa suota. Lähtiessä yritin käydä huussissa, mutta polulla tuli noin puolitoistametrinen krokotiili vastaan niin se reissu jäi sitten tekemättä..

KAKADU NATIONAL PARK. Ehkä edellisestä reissusta johtuen olin koko ajan varma että joudun tällä reissulla krokotiilin ruuaksi. Kakadu oli kyllä vähän pettymys. Sinne ei kannata mennä ilman nelivetoa, koska tosi moniin paikkoihin ei pääse ilman kunnollista maastoautoa. Täällä olis saanu hengailla kaksi viikkoa, me oltiin kaksi päivää.

Oli siellä toki hienoja kalliomaalauksia tarinoineen ja muutaman ihan hienoa maisemaa ja lyhyttä trackia. Pääasiassa kuitenkin paljon pientä puskaa ja suota, sekä etenkin yöllä paljon itikoita. Opasteet paikkoihin oli kans huonoja.

Monet pitää parempana mennä Litchfield National Parkiin Kakadun sijasta tai sen lisäksi. Se ei maksa ja on kuulemma hieno. Meillä ei nyt ollut kuitenkaan muka aikaa mennä molempiin ja mä halusin todistaa itse millainen Kakadu on, koska se on kuitenkin kuuluisampi.

Sitten taas kohti tyhjyyttä… Western Australian rajalla meiltä vietiin appelsiinit ja sammakot, sipuleita sai tuoda jos niissä ei ollut kuoria. Siispä siinä sitten vietettiin tovi rajamiehen seuratessa intensiivistä sipulienkuorintaa toivoen, ettei aiheuteta kovin suurta ruuhkaa rajalle.

Kangaroo Island

Löydettiin hyvä tarjous koskien kahta yötä Kangaroo Islandilla. Tarjoukseen kuului lautta (auton kanssa), majoitus, aamupalat ja activity-passi (kajakkeja, sandboardeja ja pyöriä). Mutta tähän tarvi neljä henkilöä, siispä ilmoituksia kehiin. Tapasimme eräänä maanantaiaamuna kaksi norjalaisiksi paljastunutta tyttöä Peterpansin aulassa valmiina uuteen seikkailuun!

Sovimme seuraavan aamun noukkimisajankohdaksi kello seitsemän, joten olimme kaikki tyttöjen hostellin edessä skandinaaviseen tapaan varttia vaille. Matkalla lautalle mietimme kaikki yhdessä sopivaa paikkaa tappaa ja syödä uudet ystävämme. Mietimme myös sitä, että onko Muumipeikko homo vai onko minun englannissani vielä vähän kehitettävää.

Ms Ossi oli auton kuljettaja, joten hän sai yksin ajaa auton lauttaan kun me muut menimme varailemaan paikkoja. Laivamatka oli lyhyt mutta jännittävä. Maissa lähdimme saman tien ajelemaan kohti lodgeamme väistellen kenguruiden, koalien ja possumien osia.

Saavuttuamme autioon lodgeen meille selvisi, että check in olisi vasta monen tunnin päästä. Ystävällinen staff-henkilö kuitenkin päästi meidät sisään ja huoneeseemme. Ema lähti kävelylle kun minä, Ossi ja Ida jäimme safkaamaan. Kun olimme Ossin ja Idan kanssa juoneet tarpeeksi teetä ja kahvia (jälkimmäistä oli varsinkin huolestuttavan vähän), niin päätimme lähteä etsimään Emaa. Löysimme hänet yhdeltä Australian kauneimmalta rannalta (australialainen mainonta ei tunne rajoja). Hän oli päättänyt raahata myös pyörän koko matkan puskan ja hiekan läpi rannalle. Varmaan joku norjalainen kiva puskaleikki. Ja sitten kajakoimaan!

Hienon ja uuvuttavan kajakointiretken jälkeen palasimme lodgelle suihkuun (lämmin vesi!), kahville ja nauttimaan toistemme laadukkaasta seurasta. Kävimme toki myös retkellä läheisessä bottle shopissa. Kuvittelimme mitä kaikkea hienoa voi tapahtua autiolla saarella… Ja joimme viiniä ja kaljaa.

Illan ja juttujen hämärtyessä pääsimme vielä ihastelemaan pihalle hyppivien kenguruiden nyrkkeilyä. Niihin ei vaan voi koskaan kyllästyä! Monta viinilasillista ja suomalais-norjalais-ranskalaista läpsyä myöhemmin sammuimme onnellisina oikeisiin sänkyihimme.

Seuraavana aamuna heräsimme vesisateeseen. Kääk! Reippaina aloimme tästä huolimatta Ossin kanssa pesemään pyykkiä. Kahvi loppui. Meillä oli suunnitelmana ottaa sandboardit ja mennä aavikolle, mutta oli märkää! Tutkimme vaihtoehtojamme ja päätimme hypätä autoon ja suunnata kohti Flinders Chase National Parkia. Ihastelimme kiviä ja hylkeitä.

Ajoimme myös surkeaa tietä kohti Snake Lagoonia. Minä näin käärmeen. Kävelimme monta kilometriä kohti kaunista, pientä, autiota hiekkarantaa. Ja takaisin.

Sitten takaisin lodgelle väsyneenä ja nälkäisenä. Söimme ja vähän huokaisimme. Opettelimme bosniaa ja suomea. Ihmettelimme ääneen, että mistä voisimme löytää munia, ja ystävällinen staff-henkilö taikoi meille kaksi munaa. Mahtavaa! Koska sade oli lakannut, niin päätimme lähteä kokeilemaan hiekkalautailua Little Saharaan. Aavikolla tuuli. Hiekkaa meni joka ainoaan reikään ja välillä ei luistanut oikein hyvin, mutta oli silti oikein kivaa!

Staff oli hankkinut meille lisää kahvia. Päätimme leipoa kakun koska meillä oli munia. Muut lodgen asukkaat olivat hieman epäileväisiä kakkumme suhteen, mutta pari ranskalaista suostui maistamaan.

Pimeyden laskeuduttua aloimme puhumaan Point Elleniin tehtävästä iltaretkestä. Staff oli nimittäin vihjaillut että siellä voisi nähdä pingviinejä! Huijasimme joukon ranskalaisia poikia mukaamme ja ajoimme sateiseen, pimeään, kivikkoiseen poukamaan. Kävelimme rantakivikossa valoinamme vain pieni majakka ja joidenkin superkännykät. Löysimme yhden kengurun, muttemme yhtään pingviiniä. Ranskalaiset pojat tunsivat itsensä huijatuiksi.

Viimeisenä aamuna olimme hyvin väsyneitä, vaikkakin aivan onnellisia. Check out oli 10 am ja lauttamme lähtöaika 7.30 pm, joten meillä oli koko päivä aikaa! Lähdimme ajamaan Vivonne Baysta kohti Penneshawenia. Pysähdyimme katselemaan jotain rantaa ja kiipeämään jonkin näköalamäen päälle. Sitten löysimme jotain mielenkiintoista: ilmaisia viininmaisteluja!

Automme oli hyytyä ylämäkeen ilmeisesti vähäisestä bensasta johtuen. Kun minä, Ida ja Ema aloimme maistelemaan viinejä, niin Ossi lainasi suppiloa ja lähti laittamaan autoon lisää löpöä bensavarastostamme.

Lopulta satamaan odottelemaan laivaa, syömään ja ihastelemaan merimaisemia. Oli tosi kylmä ja olin väsynyt. Emmekä nähneet taaskaan pingviinejä. Paluumatkalla aiheutimme Idan ja Ossin kanssa pahennusta laivalla pelaamalla läpsyä kovaan ääneen. Sitten takaisin kohti pimeyttä ja sen päässä siristävää Adelaidea.

QUEENSLAND

Eli suurimman osan Australia-ajastani olen viettanyt Queenslandissa. Siita on jo ikuisuus kun viime tammikuussa lensin Brisbaneen.

Olenkin jo kertonut aikaisemmassa tekstissani taalla kokemuksistani paikoista ja kaupungeista matkalla Brisbanesta Townsvilleen. Jatkan nyt vahan siita.

Kun lopetin tyot elokuussa Townsvillessa, niin lahdimme Ossin kanssa Australianymparimatkalle. Ajettiin ensin Inghamin, Mission Beachin ja Innisfailin kautta Cairnsiin. Oltiin siella muutama paiva, jonka jalkeen kaytiin muun muassa Kurandassa, port Douglasissa ja Mareebassa. Taman jalkeen suuntasimme Undara Volcanic National Parkin kautta kohti Normantonia, kaytiin hetken mielijohteesta mutka Karumbassa katsomassa merta 'nyt kun niin lahella ollaan' ja jatkoimme sielta kohti outbackia. Viimeinen pysahdys ennen Northern Territoryn rajaa oli Mount Isassa, jossa viihdyimmekin melkein viikon.

Mission Beach
Odotin paikalta enemman. Olin kuullut sen olevan 'maailman kaunein paikka' ja joka puolella oli 'varo cassovareja!' -kyltteja, joten odotin tormaavani myos niihin. Paikka naytti toki ihan sievalta tavalliselta turistikylalta, mutta en silti pitanyt sita mitenkaan ihmeellisena. Kaytiin me vaeltamassa joku 3,9 km tracki jonku kivan maen paalle.

Innisfail
Kaupunki oli jotenkin hyvin kiinni. Kaytiin yhella kirpparilla, josta sain ilmaisen greipin. Loysin sen sisalta myohemmin madon.

Cairns
Ihan liikaa turisteja. Muuten ihan kiva kaupunki, toisaalta ilman niita turistimassoja varmasti paljon hiljaisempi. Paljon oli elamaa ainakin. Siella oli myos ihan kiva iltalenkkiranta.

Couchsurffattiin ensin kaksi yota yhden hollantilaisen jatkan, Jeromyn (ja sen kahen englantilaisen kamppiksen), takapihalla teltassa. Oikeastaan puolet niiden kampasta oli muutenkin pihalla. Oli kylla ihan hieno kamppa. Omakotitalo, jonka ylakerrassa asui ruotsalaisia hippeja. Yksi ilta murtauduttiin Jeromyn huoneeseen ikkunasta, koska han unohti avaimensa sisalle. Kaytiin kans porukalla uimassa Josephine Fallseilla, se oli kylla tosi upea paikka luonnonvaraisine kiviliukumakeineen.

Seuraavat kaksi yota surffattiin uusiseelantilaisen vanhan homonudistimiehen luona. Siella elettiin tietenkin talon tapaan. Ensimmaisen takapihalla vietetyn kynttilaillallisen jalkeen paastiin niinikaan takapihalla sijaitsevaan kynttilasoihduin ymparoityyn porealtaaseen viinilasillisten kanssa. Se oli myos glamourista, etta kun lasi tyhjeni, niin alaston mies tuli tayttamaan sen. Ne kumiankat ammeessa oli kylla vahan hammentavia.

Cairnsista lahtee kylla varmasti eniten matkoja Great Barrier Reefille. Meki kaytiin yksi reissu (aikaisemmin tehtiin reissu Airlie Beachilta). Korallit on kylla vaan niin kauniita. Kaytiin jollain Paradise(?)-reefilla ja Michaelmas Caylla. Siella oli pienenpieni hiekkarantasaariasia keskella merta.

Kuranda
Paikkaa mainostetaan paljon pienena hippisademetsakylana. No, ainakin se oli pieni. Ja oli siella kivoja kojuja markkinoilla. Olis ollu kiva asua siella vaikka jonku paikallisen luona vahan aikaa, nain turistina vaikutelma jai vahan tyhjaksi. Mut ainaki Ossi paasi taas soitteleen didgeridoota jonku sedan kanssa niin se oli tosi onnellinen.

Port Douglas
Noniin, taas sarjassamme rikkaiden turistien pieni lomaparatiisikyla. Kaytiin vahan ihailemassa merta ja ostamassa ruokaa ja bensaa.

Mareeba
Loysimme aamutuimaan Mareebasta sattumalta jotain hienoa ja tarpeellista: kahvimuseon! Tassa oli meille museo johon viitsii maksaa jopa sisaanpaasymaksun ($14). Mielenkiintoisten museoesineiden lisaksi siella sai maistella erilaisia kahvimakuja ja suklaita niin paljon kuin halusi. Loytyipa sielta yksi suomalainenkin vanha kahvinkeittoasia. Vietettiin taalla aikaakin 3,5 tuntia, eli aivan hyva aamukahvituokio.

Millaa Millaa
Taalla on vesiputous, joka on kuulemma kuuluisa siita etta se on jossain shampoomainoksessa (etittiin myohemmin myos youtubesta videoita ja kai sielta jotain loytyikin). Maisemat matkalla ja lahistolla oli sievia. Peltoja, metsaa ja tuulimyllyja. Monia pienia sievia kylia.

Innot Hot Springs
Huoh. Taalla oli oja, jossa oli kuumaa vetta. Altaitakin olisi kuulemma ollut, mutta joku leirintaalue olin vallannut ne ja tehnyt niista ylihintaisia. No, ainaki varpaat sai lammeta ja oli kivaa.

Undara Volcanic National Park
Aamukenguruiden (joita oli paljon) vaistelyn ja yhden oudon leirintaalueinfon tiedonpimitysihmettelyn jalkeen menimme ihastelemaan yhta turiteille avointa ja ilmaista kraateria, jonka reunaa paasimme kavelemaan ympari. Sita vaan ihmettelin etta mita ne kengurut tulivuoressa teki?!

Karumba
Oli taas yksi jarjen riemuvoitto ajella 80 kilometria ylimaaraista Karumbaan, jotta nakisimme meren jalleen. Krokotiileja piti kuulemma varoa, mutta nakyi vain kenguruja.

Karumban lahella metsansiimeksessa oleva salainen Rest Area oli kuitenkin taynna taikaa. Illan hamartyessa sytytimme nuotion ja aloimme soittelemaan kitaraa, kunnes naapurileirista tuli vanha nainen ihastelemaan lauluamme. Pienen rupattelutuokion jalkeen han palasi omaan leiriinsa, jolloin sielta kuului kovaan aaneen: 'HYVAA ILTAA! ONKO KYLYMA? TULKAA TANNE!'. Suomeksi. Pakkohan sita oli menna.

Siella leireili viisi vanhaa naista ja yksin alunperin suomalainen mies. Kaikki asuivat yksin omissa asuntoautoissaan ja ajelevat ympariinsa ilman kiiretta. Meille tarjoiltiin punaviinia ja jotain, joka muistutti etaisesti nuotiopullaa hillolla ja kermavaahdolla. Tama Kari-niminen mies varoitteli viereisesta ojasta. Kuukauden sisalla kadonnut nelja koiraa, kissa ja musta mies. Koska krokotiili. Ei menty katsomaan.

Mount Isa
Ehka paras idea saapua Mount Isaan! Aivan aliarvostettu kaivoskaupunki Jumalan selan takana Australian sydamessa - paikka jossa parjaa suomen kielella.

Hengailimme taalla uuden ystavani Joonaksen luona. Han oli loistava ja esitteli meille kaikki mita Isassa voi tehda! (En voi uskoa etta ootte oikeesti taalla. Ei taalla voi kun ajaa maastoautolla ja ampua kenguruja.)

Saapuminen Isaan tuntui silta kuin olisi saapunut Suomeen. Karin mukaan Isassa on kylla vain puoli astetta kylmempaa kuin helvetissa. Joonaksella oli iso suomenlippu, suomalaisia kirjoja ja elokuvia, paljon kaljaa ja salmiakkia! Lisaksi han puhui suomea. Han ei myoskaan ollu ainoa joka puhui suomea. Tapasimme hanen suomea puhuvan ystavansa vanhempineen (jotka puhuivat suomea), baaritiskilla myyjatytto puhui suomea ja paikallinen taksikuski puhui suomea. Se oli vahan hammentavaa.

Kaytiin siis grillibileissa, baareissa, vahan lisaa baareissa, isolla lahistolla sijaitsevalla jarvella ja yksi ilta ajeltiin Joonaksen kaverin maastoautolla jonnekkin kuuseen ampumaan pienoiskivaareilla. Oli kylla mahtava reissu!

Matka Innot Hot Springsista Mount Isaan oli aika jaatava, koska tie oli paallystetty vain keskelta. Aina kun joku tuli vastaan, niin piti siis ajaa puoliksi hiekalla. Suurin osa liikenteesta oli Road Traineja, jotka voi siis olla yli 50 metria pitkia. Tienvarret oli taynna kuolleita kenguruita (eika meilla ole kengurupuskuria). Eli jos haluaa ajaa Cairnsista Mout Isaan (kuka ei haluais?!) niin voi harkita turvallisempaa reittia Townsvillen kautta Flinders HWY:ta.

Queenslandista jai siis nakematta Cape York Peninsula, jonne siis paasee vain maastoautolla, ja joka kuhisee krokotiileja, ja jossa ei kuulemma ehka ole mitaan sairaan mielenkiintoista. Se siis jai vahan harmittamaan. Toinen oli sitten tama vahan etelaisempi outback-alue, josta en edes tieda paljon mitaan.

Bensan hinta kasvoi ja veden maara laski lahestyttaessa Northern Territorya ja 'oikeaa outbackia'. Palataan siihen seuraavaksi.

Auton myynti-ilmoitus

Myydään auto ensi joulukuussa (tai tammikuussa) Sydneyn lähellä (toivottavasti, olettaen että se ei hajoa matkalla Australian ympäri). Auton sijainti tällä hetkellä Darwin (Northern Territory). Rekisteröinti on Queenslandissa.

Autossa on uusi akku ja uudet vinkkarit (tai oli viime kesäkuussa). Käytetty huollossa elokuussa. Kaikki on periaatteessa hyvin, paitsi auto pitää välillä outoa ääntä. Ilmeisesti vaihteistossa on jokin reikä. Auto on siis puoliautomaattivaihteinen, koska äänen saa pois jos vähän kikkailee vaihteiden kanssa. Takarenkaat ovat eri paria keskenään ja eri paria eturenkaiden kanssa.

Auto on vuosimallia -94, eli nainen parhaassa iässä! Soveltuu myös hyvin väliaikaiseksi kodiksi, jos ei vaadi turhia mukavuuksia. Nukkuminen on testattu molemmilla etupenkeillä, takapenkillä poikittain ja takakontissa ihan joka suuntaan. Takapenkillä voi myös kuivattaa pyykkejä pyykkinarulla.

Kaupan päälle saat muun muassa kaksi tennismailaa, tyhjiä maitopurkkeja, kainalosauvat, party-hattuja (eri värejä) ja muovipusseja (n. 400kpl). Ratti on autossa väärällä (oikealla) puolella.

Radio ei toimi, koska akun vaihtamisen jälkeen se alkoi vaatia radiokoodia. Fordin liikkeessä sanottiin että koodia ei löydy, koska auto on niin vanha. Kehottivat ostamaan uuden (radion). Mutta koska koodi on nelinumeroinen ja vaihtoehtonumeroita on kuusi, niin radiokoodivaihtoehtoja on siis vain 1296. Todennäköisyys osua oikeaan on siis 0,00077160494 ja se kasvaa koko ajan sitä mukaan kun koodeja arvailee. Koodia voi arvata kerran uudestaan per auton käynnistys. Lista arvatuista koodeista tulee myös mukaan, kiva matkaleikki siis!

Jos keksit koodin, niin voit hyödyntää myös kauppaan sisältyviä kasetteja, ja kuunnella irlaintilaisia tuutulauluja!

Auto on siis valkoinen, siinä on neljä rengasta ja ovea, viisi penkkiä ja rastilippu taustapeilissä. Tarjouksia otetaan vastaan missä ja milloin vain.

Uusia seikkailuja

Mun saudiarabialainen ex-kämppis oli ihan liekeissä kun sen paasto loppu ja se sai taas syödä aamupalaa. Se myös kertoi että sillä on 200 kamelia, mutta ne ei asu sisällä vaan siis aavikolla.

Saatiin töistä potkut, Ossin tietokone hajos ja matkasuunnitelmat on taas muuttunu mut onneksi elämän glamourisuus ei ole yhtään vähentynyt.

Kaikki pro-kiipeilijät täällä kyselee toisiltaan että ovatko kiipeilleet Euroopassa. Se on nimittäin kova juttu. Mäkin voisin valehtelematta aina kertoa, että kyllä, olen käynyt kiipeilemässä Euroopassa. Se ei nimittäin kuulosta yhtään niin pätevältä jos vain sanoo että joo, olen kiipeillyt Suomessa koska olen sieltä kotoisin.

Olen vähän australialaistunut. Käytin yhtenä päivänä vähän aikaa lippalakkia. En siltikään ymmärrä tuota lippalakkijuttua.

Mut on taas kutsuttu luovuttamaan verta. Vois mennä sit ko on rahat niin lopussa ettei oo varaa muuten syödä.

Mutta ollaan tosiaan nyt taas lomalla ja lähdetty reissuun! Kilometrejä on suunniteltu ajettavaksi täällä enemmän kuin olisi matkaa kotia Suomeen, joten katsotaan miten tästä selviydytään.

Mitä pitää tehdä, että romanttisen kynttiläillallisen jälkeen pääsee takapihalla olevaan, kynttiläsoihduin ympäröityyn, ulkoilmaporealtaaseen viinilasillisen kanssa? Kun lasi tyhjenee, niin alaston mies tulee kuin tilauksesta täyttämään lasin? Älä sano uusiseelantilaisille vanhoille homonudistimiehille ei. Ne kylpyankat mitä se toi ammeeseen oli kyllä vähän jo arveluttavia.

Mä rakastan käydä snorklaamassa Isolla Valliriutalla. Korallit ja värikkäät kalat on niin kauniita. Elämä tuntuu niin täydelliseltä kun on merellä.

Myös Josephine Fallsin luonnonvarainen kiviliukumäki pienessä paratiisissa oli kaunis kokemus. Varsinkin hollantilaisten, englantilaisten ja belgialaisten couchsurfareiden kanssa.

Matkalla ollaan tehty hienoja heräteretkiä. Yhdestä kylästä löydettiin kahvimuseo. Ensimmäinen maksullinen museo, jonne on menty. Siellä sai juoda kahveja ja syödä suklaita niin paljon kuin halusi. Oltiin siellä kolme ja puoli tuntia. Ensimmäisen kerran oikeasti hyvää kahvia Australiassa. Paras aamukahvipaikka ikinä!

Undara Volcanic National Parkissa käytiin tulivuoressa. En tajua mitä ne kengurut sielläkin teki. Niitä on ihan joka paikassa. Tienposket täynnä, eläviä ja raatoja.

Käytiin läpällä myös Karumbassa, koska siitä tuli vain noin 140 kilsaa ylimääräistä ja päästin kuitenkin näkemään meri. Löydettiin myös metsän keskeltä mielenkiintoinen yöpaikka. Illalla tehtiin nuotio ja lauleskeltiin selvin päin surullisia suomalaisia juomalauluja kitarasäestyksellä, kunnes eräs naapurileirin hieman juopunut queenslandilainen vanha rouva tuli ylistämään meitä. Pian hänen palattua omaan leiriinsä sieltä kuului miehekäs mörähdys: "HYVÄÄ ILTAA! ONKO KYLYMÄ? TULUKAA TÄNNE!"

Joten pakkohan sinne oli rientää. Viisi naista ja yksi mies - kuusi asuntoautoa. Autoissa asuvia vanhoja sinkkuihmisiä, enemmän tai vähemmän kännissä, yhdessä juomassa viiniä ja syömässä eräänlaista pullaa sekä nauttimassa elämästä. Mies oli suomalainen, joka oli muuttanut 7-vuotiaana mount Isaan. "Mount Isassa on vain puoli astetta kylmempää kuin helvetissä", hän kertoi. Tämän koimme itse myöhemmin. Tämä mies myös kertoi, että ei kannata mennä viereiselle ojalle uimaan. "Neljä koiraa, kissa ja musta mies kuukauden sisällä". Koska krokotiili. En tiedä kuinka urbaani tämäkin legenda oli, mutta päätin olla ottamatta riskejä. Sen sijaan peseydyin aamulla ämpärillä ja mukilla turvallisesti maalla.

Matkalla syömme yleensä hyvin säilyviä asioita, koska meillä ei ole jääkaappia. Kuvittele kalapuikon muotoinen köntti kuivunutta hevosen paskaa. Hyvää.

Olemme nyt siis Mount Isassa. En tiedä olisiko matkalla ollut kenttää, koska akkuni oli loppu. Tästä johtuen en siis päässyt kertomaan Joonakselle että olemme täällä perjantaina. Mutta ei se mitään, kun sain puhelimeni lataamaan ja viestin lähetettyä, hän vastasi heti: "Haha. En voi uskoa että oletta oikeasti täällä. Ei täällä voi kun ajaa maastoautoa ja ampua kenguruita."

Eli siis asumme nyt Joonaksen luona muutaman päivää. Ihan kuin olisi saapunut Suomeen! Täällä on suomenlippu seinällä, suomalaisia elokuvia ja kirjoja, salmiakkia ja paljon kaljaa. Sekä on todella outoa puhua suomea muille kuin Ossille!

Rakastan ihmisiä jotka vastaa "totta kai" jos kysyn, että lähdetäänkö ensi viikolla ajamaan 2000 kilometriä keskelle-ei-mitään katsomaan yhtä kiveä. On siis suunnitelmaa myös ensi viikoksi.

Mingela-leiri

Kävimme paikallisten riemuidioottien eli suunnistuskerhon jäsenten painostuksesta/suosituksesta katsastamassa legendan mukaan Pohjois-Queenslandin parhaan suunnistuskartan. Lähdimme siis hakemaan elämyksiä Queenslandin outbackiin viikonloppuretkelle.

Päätin antaa Ossinkin suunnistaa ensimmäistä kertaa yksin ”oikeassa metsässä” täällä. Otimme vaatimattomasti ”Hard 6” –radat. Oma suoritukseni oli varsin kohtuullinen; en löytänyt lähtöpaikkaa, mutta kuitenkin kaikki rastit. Maasto oli parasta mitä Australiasta olin löytänyt tähän mennessä; metsää, vähän korkeuseroja, hyvä näkyvyys, heinikkoa vain vyötäröön ja kivikkoa ei ihan koko ajan. Eläimistä törmäsin ainoastaan kenguruihin ja lehmiin, joita käyskenteli yhdellä rastilla. En nähnyt ainuttakaan hullua tappajahämähäkkiä tai edes törmännyt seittiin! Kahdeksannen rastin jälkeen kompuroin kivikkoon, lensin selälleni ja kolautin päätin, rusautin niskani ja satutin nilkkani. No, niska tuntui pienen säikähdyksen jälkeen oikein hyvältä, ehkä jumi jopa aukesi hetkeksi, mutta pää oli hyvin kipeä. Maali oli lähellä, joten raahauduin sinne vähän katsastamaan pahimpia vaurioita. Suurin osa porukasta oli vielä metsässä, joten päätin urheasti lähteä hakemaan vielä loputkin rastit.

Ossilla meni vähintään yhtä hyvin; hän eksyi, oli metsässä kolme tuntia eikä löytänyt yhtään rastia. Muut olivat hänestä hyvin huolissaan ja häntä lähdettiin myös etsimään, koska pimeä oli tulossa. Hän kuitenkin löysi itse pois juuri ennen pimeää, vaikka tulikin aivan väärästä suunnasta. Sillä aikaa minulle tarjottiin kotona valmistettua kaljaa ja päiviteltiin kuinka kamalan kylmä oli. Joo, ehkä pimeän tullessa tippui jopa alle kahdenkymmenen... Kuulen myös joka kerta jonkun sanovan siitä kuinka ”eihän täällä ole mitään samantapaistakaan maastoa kun Suomessa joka puolella...”.

Yöksi menimme noin puoli tuntia Charters Towersia kohti sijaitsevalle leirintäalueelle. Pari pariskuntaa olivat vuokranneet mökin, ja me muut nukuimme teltassa mökkien pihalla. Ilmeisesti Ossi ei ollut antanut vielä tarpeeksi hyvin näyttöä taidoistaan, kun joku epäili osaisiko hän sytyttää nuotiota. Siinä sitten illan istuimme leiritulen äärellä syöden iltapalaa ja kuunnellen kuinka norjalaisaustralialainen vanha harmaahapsuinen suunnistajamies minishortseissa vittuili ja joi limsaa. Taivas on erilainen täällä. Minä näin tähdenlennon.

Aamupalan yhteydessä ihastelin pihalla hyppeleviä pieniä vallabeja, mutta kengurueläimet taitavat olla jännittäviä täällä ainoastaan ei-paikallisten mielestä. Hieman kipeytyneen nilkkani kanssa odotin innolla tulevaa lottosuunnistus-rastienhakuskabaa. Meille siis arvottiin kaikki rastit, jotka pitäisi hakea pois. Lisäpisteitä sai jos löysi muita rasteja, ne sai leimata mutta niitä ei saanut kerätä. Ennen lähtöä oli kolme minuuttia aikaa piirtää rasteja omaan karttaan.

Ossia ei päästetty yksin metsään, joten menimme yhdessä ja päätimme näyttää että kyllä, kaikki suomalaiset ovat huippusuunnistajia (mikä on ollut oletuksena alusta asti). Oltiinkin tosi hyviä ja nopeita, vaikka yksi rasti vietiinkin suoraan nenän edestä kun löydettiin edellisen päivän juomarasti ja muutaman pulloa vettä. Taidettiin voittaa tämä skaba.

Voitto oli myös se, että loppupuolella matkaa löin edellisenä päivänä kipeytyneen nilkkani uudelleen, ja tämän jälkeen juokseminen oli todella vaikeaa. Maalissa sain eskystä hitonkokoisen jääpalan, joka köytettiin kiinni jalkaani. Se oli kuitenkin aika epäkätevä pitemmän päälle, ja nilkan yhä kipeytyessä päätimme poiketa kotimatkalla sairaalaan.

Nilkutin pääovesta sisään. Siellä meitä kehotettiin menemään ensiapuun talon toiselle kulmalle. Sain lainaksi pyörätuolin, oli todella onnistunut olo. Ensin täyteltiin papereita, kyseltiin löytyiskö suomalaista tulkkia (meitä ei otettu vakavasti, ilmeisesti ei siis löytynyt), odoteltiin, vedettiin muutamat särkylääkkeet ja odoteltiin lisää. Seuraavaksi pääsin lääkärin luo, hän paineli jalkaa ja puhui hitaasti ja ihmetteli paljon. Menimme odottamaan toiseen paikkaan että pääsen röntgeniin. Röntgenissä oli hassu ulkomaalainen setä, joka kysyi: ”Mikä on nimesi? Milloin olet syntynyt? Oletko raskaana?” ja tämän jälkeen hän antoi harjoittelijatytön räpsiä kuvia jalastani.

Ja taas takaisin lääkärin luo. Hän sanoi että luita ei ole murtunut, ja yritti selittää mikä on ongelma. En tuntenut sanaa. Myöskään hänen joku englanti-suomi hakukoneensa ei tunnistanut. Niinikään Google kääntäjä ei tunnistanut. Onneksi meillä on kaannos.com joka tunnisti että nivelside on vähän paskana. Se on oikean jalan sisäsyrjältä, mikä on kuulemma tosi ihmeellistä ja tavatonta. Oli myös eräänlainen show etsiä minulle kainalosauvoja, koska kaikki olivat liian lyhyitä tai pitkiä. Ossi ja lääkäri kyllä miettivät jalkojeni amputoimista, jottai voisin ottaa lyhyemmät sauvat, ja sanoinkin että enhän minä tätä rikkinäistä jalkaa ainakaan tarvi että tuosta vain nilkasta poikki. Onneksi fysiopuolelta joku täti tuli pelastamaan tulevaisuuteni ja toi minulle ikiomat kainalosauvat, joita ei edes tarvitse palauttaa.

Eli Queenslandin outback toi minulle sairaslomaa ja kainalosauvat, mutta lisäksi se vei minulta mukanaan myös kolme nastaa kengänpohjasta. Seikkailu jatkuu.

Urheilua Australiassa

Olen tosiaan yrittänyt vähän vasemmalla kädellä myös suunnistaa täällä välillä. Brisbanessa pyöriessä kävin muutamassa iltarastityyppisessä tapahtumassa (jotka oli kyllä keskellä päivää). Pääosin ne oli street/park –suunnistusta, yhessä päästiin jopa vähän ”metsään”.  Kyllä niitä kenguruita kuitenkin näkee näköjään ihan pienemmissäkin metsätilkuissa.

Ainakin Queenslandin alueella on erinnäisiä orienteering clubeja, joihin voi liittyä aika helposti. Ilmeisesti kilpailu ei ole täällä yhtään niin yleistä ja nämä porukat täällä tuntuivat olevan vähän vanhempien ihmisten päiväkahvikerhoja. Löysin kuitenkin myös jonkun tapahtuma(kisa)kalenterin, mutta kisoja on loppujen lopuksi aika vähän, ja täällä on välimatkat aika pitkiä ja oon vähän köyhä, joten eipä oo ainakaa vielä tullu eksyttyä mihinkää suurempiin tapahtumiin.

Nyt Townsvilleen rantautuessa halusin löytää enemmänkin suunnistuspaikkoja, koska oon täällä useamman kuukauden. Otin yhteyttä paikalliseen ”Totally Tropical Orienteering Club” –seuraan, joka on ilmeisesti hyvin, hyvin pieni, mutta järjestää suhteellisen säännöllisesti tapahtumia ja pääsin liittymään mukaan! Olen nyt käynyt heidän kanssa yhdessä bush O –eventissä, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus, ja yhdessä kolmen tunnin street/park –eventissä, jossa oli  paljon rasteja ja sai hakea mitä ehti.  Sen lisäksi parissa vähän ”normaalimmassa” puistosuunnistustapahtumassa. Oon myöhemmin talvella (joskus heinäkuussa) menossa jonnekkin viikonlopun kestävälle puskaleirille, mikäli muistan pyytää töistä vapaata.

Tässä vähän paikallista karttapornoa innokkaimmille.              

Anderson Park, Townsville

             

Hain rastit järjestyksessä 25, 5, 6, 8, 7, 9, 15, 16, 18, 17, 22, 21, 23, 24, 20, 19, 10, 13, 14, 12, 11, 47, 36, 35, 34, 31, 28, 44, 27, 32, 33. Kaksi sai siis skipata.

Huimia sisäseinäkiipeilykokemuksia en oo täältä saanu, oon käyny sisäkiipeileen vaan Townsvillen Genesiksellä, eli sellasessa urheilukeskuksessa jossa on kans muutamia seiniä. Joko australialaiset ei jaksa loistavien ulkokiipeilymahdollisuuksiensa takia panostaa sisäkiipeilyyn, tai sit oon Salmisaaren Kiipeilyareenan kuluttajana tottunu liian hyvään, mutta ei tuonne jaksa innostua lähtemään edes joka viikko, vaikka paikallisen yliopiston kiipeilyseuran JCUCC:n jäsenenä mulle maksais se vaan $5 kerta. Välineitäki sais vuokrata ilmaseksi mutta mulla on omatki kyllä. Seinät siis on ihan hienot, löytyy kans vähän negatiivista, mut niitä ei oo muutettu yhtää sinä aikana ko oon täällä ollu, värikoodaus on ihan perseestä (vähän sinne päin, jotku on vähän kaks värisiä ja toiset menee vähän ristiin, pittää aina vähän itte miettiä), suurin osa reiteistä on mulle joko ihan liian vaikeita tai helppoja, eli sellasia rakentavia ja kivoja on tosi vähän. Creidaus on erilainen, eli on vähän kans vaikea arvoida mikä ois hyvä. Lisäks loppuvuorosta otteet on todella limasia koska siellä käy tosi paljon porukkaa... Ja siellä on sellaset tympiät maahankiinnitetyt automaattivarmistuslaitteet jotka on tosi epäkätevät!

Mutta sen sijaan ulkona on ihana kiipeillä! Brisbanessa kävin ihanan jenkkipojan Joshin kanssa kiipeilemässä Kangaroo Pointissa yöllä, koska pimeellä kiipeeminen on hienoa ja sinne on laitettu kivat spottivalot. Kangaroo Pointissa on tosi paljon erilaisia seiniä pitkällä kalliolla, joka menee joenvarrella. Siellä käy tosi paljon kiipeilijöitä, että jos on vaikka yksinkin Brisbanessa niin luultavasti voi vaan mennä sinne ja ahdistella vähän ihmisiä niin löytää kiipeilykavereita.

Townsvillessa oon käyny pari kertaa tuolla paikallisten suosimalla Mt Stuartilla, joka loistaa kauniina heti yliopiston takana, ja josta on ihan mielettömät näkymät kaupungin yli ja merelle. Itse kiipeiltävät kalliot ovat siis tosi korkealla, ja kiipeillessä tuntuu että on kiivennyt paljon enemmän kuin onkaan. Tässä viereisellä Magnetic Islandilla on kuulemma paljon paikkoja, meidän piti tehdäkin sinne reissu yks viikonloppu mutta sato vettä niin se jouduttiin perumaan. Lisäks tässä on kans pari muuta mestaa jotka oottaa testaamista. Nyt on ollu käsi aikas kipiä pari viikkoa nii oon yrittäny olla rääkkäämättä sitä liikaa.

Kiipeilyn lisäksi näitä kivoja mäkiä on kiva hyödyntää ihan vaan lenkkeilyn ja vaeltelun nimissä. Olen kiivennyt, juossut ja ryöminyt tuohon kaupungin keskellä olevalle Castle Hillille ihan liian monta kertaa. Muutenkin täällä on ihan kiva juosta, koska maasto on epätasaista. Toisaalta tykkään kans juosta aamulla aikaisin auringon noustessa Strandia pitkin muiden riemuidioottien kanssa. Täällä ei kyllä voi lähteä juoksentelemaan ”ihan vain metsään”, niin kuin Suomessa. Eikä täällä mitään pururatoja ja hiihtolatuja ole – nyt on kylmin aika talvesta menossa, eli suunnilleen Juhannus, ja täällä on lämpimämpi ko Suomessa. Jotenki surullista.

Kiipeilystä vielä sen verran että kun lähetään vähän matkusteleen Australiassa niin tarkoitus olis käydä totta kai kiipeileen Mt Arapileksella ja mahdollisesti Mt Buffalolla ja jossain päin Blue Mountainseja, sekä jos eksyn Tasmaniaan niin siellä sitten. Saa nähdä.

Jos tykkää vesiurheilusta niin Australia on sun unelmamaa. Mää vihaan sitä. Tai en vihaa, oon vaan aina ollu niin huono uimaan ja epäluottavainen veden suhteen. Oon aina ollu se pieni uimakoululainen joka tutisee eniten altaan reunalla. Tämä oli siis yksi syistä jotka toi mut juuri Australiaan; pitäs oppia tykkäämään enemmän vedestä.

Uiminen on ihan hauskaa meressä sillon kun on aaltoja ja saa käyttää energiaa eniten siihen että ei huku. Meillä on toki täällä tuo meidän uima-allas että sitähän vois vaikka joka päivä vaan uida ja uida ja treenata sitä. No, en myöskään ole mikään auringonottajaihminen (tylsää!), joten jos eksyn jonku kans rannalle niin mielummin käyn välillä urpoileen vedessä kun makaan vaan koko päivän paikallani. Bodyboard on kyllä ihan hauska vesilelu ottaa mukaan hyviin aaltoihin!

Surffaus oli kyllä yksi asia mitä halusin opetella täällä. Voi kyllä olla että se jää oppimatta. Olen käynyt kerran surffaamassa, ja se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Se on tosi vaikeeta! Aion mennä vielä uudestaan ja mahdollisesti myös Uudessa-Seelannissa kun sinne eksyn.  On se kuitenki sellanen juttu mitä pitää kokeilla kun tänne asti raahautuu. Vaikka olen kyllä myös tavannut umpiausseja jotka ei ole kuulemma ikinä surffannu. Mene ja tiedä. Lisäsurffaamisen lisäksi listalla on vielä ainakin riutalle menemistä ja snorklaamista, jos rahaa tai sponsoria löytyy niin myös sukeltamista.

Brisbanessa tuli yhessä vaiheessa pelattua jonku verran korista, mutta kaipaan sitä ja säbää kyllä tosi paljon. Ja umpihankifutista! Oon kuitenki opetellu pelaa tennistä koska meillä on tää oma tenniskenttä katolla. Sekin on ihan hauskaa jos ei paista aurinko suoraan silmään. Musta tuntuu et aussit pelaa tosi paljon golfia, mut sitä en oo vielä kokeillu...

Sit oon totta kai säännöllisen epäsäännöllisesti (lähinnä yöaikaan töistä tullessa iltavuoron jälkeen kun järki ei enää kulje) hyötykäyttäny myös meidän taloyhtiön kuntosalia, mutta siellä on tosi vähän laitteita että siellä ei nyt niin kauan jaksa aina olla. Oon kyllä opetellu venytteleen vähän enemmän ko Suomessa. Ainakin välillä. Että sitä vaan että oon ihan teräskunnossa sit ko tuun takas Suomeen!

Paloja elämästä

Pomo erotti mun suosikkityökaverin, ruotsalaisen sievän pojan. Ja meidän uuden ranskalaisen kokin jonka piti olla vähintäänkin yli-ihminen. No, ainaki mulle ilmesty yhtäkkiä lisää tunteja.

Sitä huomaa pikkuhiljaa että alkaa rakentaa täällä asioita joita Suomesta kaipaa. Pari viikkoa meni ennen ko tajus että täältä ei oikeesti saa kunnon kahvia. Huumori alko loppua siitä kuukauden päästä. Sit ryhdistäydyttiin ja alettiin totutella pahaan pikakahviin pitkin hampain. Siitä ei oo vielä toivuttu, mutta elossa ollaan. Työkaverit on jo oppinu että meijän ei oo pakko laittaa maitoa meijän espressoihin.

Tän jälkeen vähän väliä sitä on yrittäny valmistaa tuttuja ruokia, joista ei kotona edes niin välitä; makaroonilaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Sit sitä on ostanu kitaran, uuden kameran, kakkuvuoan ja auton, hankkinu kirjastokortin ja vähän lissää vaatteita. Pian sitä huomas päivät pelaavansa tietokoneella Herttaa sillon kun naapurin netti ei päästä Facebookiin, ja nyt kun kämppis lähti Brasiliaan niin kannettiin sohva parvekkeelle ja alettiin askarteleen keskellä yötä olohuoneen lattialla aaltopahvista Carcassonne-laattoja samalla ko juodaan kaljaa.

Ollaan varmaan tän taloyhtiön ainoat asukkaat jotka käyttää tähän aikaan vuodesta katolla sijaitsevaa uima-allasta. Kyllähän sitä joulukuussaki Suomessa käydään avantouimassa, eihän tää täällä oo mitään. Töihinki voi mennä lyhyissä shortseissa nyt ko työkaverit on alkanu käyttää villapaitoja.

Se on jännä ko kaiken maailman turistit kuvittelee että ne voi pyöräillä Australian ympäri kahessa viikossa. Perusajatus on että halutaan nähä Sydneyn oopperatalo, Great Barrier Reef, outback ja tietty siellä se Uluru ja sit vähä käyä Tasmaniassa ainaki. Aikaa tähän vois käyttää sen viikon. Ite tietty tänne saapuessa ilman suunnitelmia kuvittelin että jos sitä pääsis kokeilee surffausta ja nähä kengurun. Tässä on laskettu nyt että paljonko tarvii aikaa ja rahaa jos haluaa ajaa 15 000 kilometriä ja vielä nähäkki jotaki. Kassellaan mitä tapahtuu. Oon sentää opetellu vaihtaan autoon renkaat ja akun ja vinkkarit. Liikennesääntöjä täällä ei tarvi paikallistenkaa osata nii mitä niitä turhaan opettelemaan.

En tajua mikä toi aussien perversio lippalakkeihin on. Niitä on kaikilla ja niitä saa joka teemabileissä oheiskrääsänä lisää. Mut ei ne näytä täällä sen paremmalta ko Suomessakaa.

Meillä on nyt kaks saksalaista couchsurfing-poikaa kylässä. Laitettiin ne heti ekana iltana syömään mausteetonta makaroonilaatikkoa ja lattialle piirteleen meijän kans uusia Carcassonne-laattoja. Niitten edellinen ja eka hosti oli cairnsilainen vanha homonudisti, joten ei ehkä silti vedetty vertoja sille. Silti ne alko puhua illalla Darwiniin liftaamisesta.

Pojat kertoi meille miten kokemalla oppii selviytymään jos on vain vähän rahaa. Couchsurfing, hitchhiking ja carrot button. En kertonu että mää keksin ne jo kauan sitten.

Asuminen Australiassa

Jos lähtee pidemmäksi aikaa Australiaan, niin kannattaa ottaa huomioon, että asuminen voi olla erittäin suuri rahanreikä, jos ei ole ennestään tuttuja täällä. Vaikka täällä on melkeinpä joka paikassa halpoja hostelleja, maksaa niissä yksi yö silti jotain $20-30. Joistain paikoista voi saada alennuksia, jos on pidemmän aikaa. Joskus hostellit hakevat myös backpackereita, jotka työskentelevät hostelleissa muutaman tuntia päivässä, esimerkiksi siivoten huoneita tai työskennellen keittiössä, respassa tai mahdollisessa baarissa. Tällöin majoitus on ilmainen.

Yksi hyvä vaihtoehto tälle on auto, jossa voi nukkua. Auton vuokraamisessa kannattaa ottaa huomioon monia asioita. Hinnat on eri vuokraamoissa hyvin erilaisia, ja australialaisten lomat vaikuttaa niihin. Hinta lasketaan yleensä päivien mukaan, eli pitempiaikainen ratkaisu voi maksaa hyvinkin paljon. Joissain on rajaton kilometrimäärä ja joitain voi palauttaa eri kaupunkiin kun mistä lähtee. Campervanissa on kivempi nukkua kun normaalissa autossa. Kannattaa myös miettiä eri vakuutusjuttuja. Täällä puhutaan että ikäraja vuokraamiseen voi olla jopa 21 vuotta, mutta joihinki riittää kyllä 18. Myöskään kansainvälistä ajokorttia ei pidetä aina välttämättömänä, mutta se on kuulemma hyvä olla ainakin jos poliisi pysäyttää. Suomalaisessa ajokortissa ei lue mitään englanniksi, mutta sen on oltava silti myös mukana kansainvälisen kortin lisäksi.

Auton ostaminenkaan ei ole huono idea, ainakaan jos aikoo olla täällä yhtään pidemmän aikaa. Se on sitä paitsi helpompaa kuin hankkia kirjastokortti. Autoja on tosi paljon eri hintaisia ja kuntoisia, olisi hyvä tietää niistä jotain ennen ostoa. Katsastus ja rekisteröinti on aika kallista, varsinkin suhteutettuna jos ostaa halvan auton. Kannattaa siis katsoa, että tällaiset asiat on kunnossa kun ostaa sen. Auto on kätevä, jos ei haluan pelkästään lennellä/matkustaa bussilla suurimpiin kaupunkeihin, sillä voit pysähdellä myös tosi siisteihin paikkoihin minne ei julkisilla pääse ja liikkua omaan tahtiin. Bensa on ehkä vähän halvempaa kuin Suomessa, mutta siihenkin menee paljon rahaa. Ite oon nykyään ihan ammattilainen (köh, köh) näitten autojen kanssa, ko osaan vaihtaa ainaki renkaat, akun ja vinkkarit! Autossa asuminen on välillä raskasta, mutta matkustaessa se tulee paljon halvemmaksi, ainakin jos käyttää/löytää ilmaisia leiriintymispaikkoja. Lähimmiltä Info-pisteiltä kannattaa kysellä lähialueen paikoista. Katsotaan saanko aikaiseksi kirjoittaa myöhemmin tästä autoilusta lisää. Ratti on tietenkin väärällä puolella, koska täällä on vasemmanpuoleinen liikenne! Hyvällä mäihällä ja bisnesvainulla sen saa myös lähtiessä myytyä hyvään hintaan.

Telttailu on ihan virkistävä majoitusratkaisu, en kyllä välttämättä haluaisi vuotta viettää teltassa. Jos asuu autossa, niin teltta on kätevä olla mukana, kun jossain leirintäpaikoissa voi myös telttailla. Itse olen telttaillut täällä kun olin Norman kanssa retkellä Moreton Islandilla. Tällöin kyllä satoi vettä, joten se oli aika mieleenpainuva kokemus. Kannattaa huolehtia että teltta on hyvin vedenpitävä. Se on myös kätevä jos haluaa vaellella useampia päiviä. Makuupussi ehdottomasti mukaan kun lähtee valloittamaan Australiaa!

Sitten on tietenkin ystävämme couchsurfing! Ajottainen surffaus on tosi mahtavaa, pääsee näkemään uusia hienoja ihmisiä ja tutustumaan paikalliseen elämään sisäpiirissä. Yleensä hostit ehtivät hyvin esittelemään kaupunkiaan ja viemään erilaisiin paikkoihin, joita ei muuten turistina välttämättä löytäisi. Tällä tavalla saa myös hyödyllisiä kontakteja, ja voi löytää uusien ystävien lisäksi hyviä bileitä ja jopa työpaikan tai apua auton korjauksessa. Lisäksi se on ilmainen majoitus. Pitemmän päälle couchsurfaaminen voi olla tosi raskasta, kun pitää viettää paljon aikaa netissä kirjoitellen hostauspyyntöjä ja etsiä sopivia paikkoja, olla koko ajan skarppi ja sosiaalinen ja kaikista paikoista ei aina löydy hostia sille ajalle kun on itse paikalla. Se ei sovellu (yleensä) myöskään kovin pitkäksi ajaksi.

Jos asuu autossa ja ilmaisilla leirintäalueilla, niin pitää miettiä peseytyminen erikseen. Ilmaisilla paikoilla ei välttämättä ole suihkua, mutta jos paikka on merenrannalla niin siellä saattaa olla kylmä sisä- tai ulkosuihku. Se toimii jos ei ole liian nirso. Myös joillain yleisillä uimarannoilla on vessojen yhteydessä suihkut, joita voi hyödyntää. Maksullisilla leirintäalueilla on tietenkin suihkut. Sekä myös joillain huoltoasemilla (aika mieleenpainuvia kokemuksia..)! Olen täällä pessyt tukkaa jossain välissä myös ihan vessan lavuaarissa paremman puutteessa.

Jos asuu yhessä paikassa pitemmän aikaa ja varsinkin jos käy töissä, niin kannattaa ihan vakavasti harkita jo asunnon/huoneen vuokraamista. Työskennellessä voi toki asua hostellissa (ehkäpä yleensä samanhintaista), mutta dormihuoneissa on myös paljon juhlivia backpackereita, ja se voi olla hyvin raskasta jos ei ole loistavat unenlahjat. Täällä vuokra maksetaan yleensä kerran viikossa (samoin kun myös palkka!). Paikalliset puhuu, että on vaikea vuokrata asuntoa lyhyeksi aikaa, ja usein vaaditaan asumista vähintään 12 kuukautta tai vuokra voi olla korotettua. Paras ratkaisu on siis etsiä henkilö, joka haluaa alivuokralaisia. Näitä löytyy paikallislehdistä ja netistä ja onnistuu hyvin myös pimeänä.

Ite olen tosiaan ollut Australiassa melkein viisi kuukautta ja asunut aika monenlaisissa paikoissa. Aluksi asuin välillä hostelleissa ja välillä yhden suomalaisen ystäväni australialaisen tyttöystävän vanhemmilla (kaikki suhteet kannattaa hyödyntää!), pari yötä couchsurfasin ja telttailin. Viikon asuin vuokratussa campervanissa kun ajoimme Brisbanesta Sydneyhin ja takaisin. Nukuimme ison tien varrella, asuinalueiden keskellä tienlaidassa ja lähes Sydneyn keskustassa ilmaisella 24h parkkipaikalla. Tämän jälkeen couchsurfasin vähän enemmänkin, yhdessä paikassa olin melkein kaksi viikkoa. Kun ostin auton, niin nukuin välillä siinä ja välillä couchsurfing-paikoissa. Townsvilleen saavuttua couchsurfasin muutaman yötä, töitä saatuani asuin toista viikkoa pomon pojan kellarissa ja nyt toista kuukautta saudiarabialaisen opiskelijan alivuokralaisena keskustassa. Hän muuttaa parin viikon päästä vaimonsa luokse Brasiliaan, joten muutan yhden uuden kiipeilijäkaverin kämppään vuokralle loppuajaksi tähän ihan lähelle. Ainakin siis näillä näkymin!

Ja tosiaan Townsvillesta olis tarkoitus lähteä syyskuussa ajeleen jonnekkin päin ja majoittua autossa ja couchsurfaten, mutta ei passaa liian tarkkaan vielä suunnitella elämää niin kauas joten saa nähdä mitä tapahtuu! Voi olla että jos joskus rantautuu täältä Suomeen niin nukunkin sitten porukoilla oikeassa sängyssä viikon putkeen, ei tarvi tulla sitten herätteleen!

Miksi lapset pihalla juoksee ympyrää väärään suuntaan?

Hyvät australialaiset,

Voisitteko opetella käyttämään esim. kahvinkeitintä (ja juomaan kahvia, alkaa jo kyllästyttää se että työkaverit luulee mun tehneen cuppa chinon väärin kun tein itelle vaan quatro espresson (”Oot unohtanu maidon sun kahvista. Käy hakeen se kylmäkaapista niin voit juoda kahvis!”)), kuivauskaappia (siis oikeesti..), juustohöylää ja tiskiharjaa. Kiitos. Ja suunnistus- ja kiipeilykamojen hankkimisen vois ehkä tehä vähän helpommaksi. Ei tarvis tilata Suomesta asti nettikaupoista. Onhan se toisaalta ihan hienoa että kun täällä suunnistaa niin rastilipuissaki lukee ”Suunto”. Ihan ko olis kotona, paitsi kartta on paska, maasto kehno ja radat lähinnä itkettää?

Olisi myös kiva jos vesihanasta saisi kylmää vettä myös lämpiminä päivinä, mitä on täällä vuodessa noin 365. Ja koska lämmintä vettä kyllä löytyy aina hanasta, niin oppisitteko tiskaamaan sillä sitten?

Minua myös vähän kummastuttaa, kuinka esim. auton osto, pankkitilin hankinta ja töiden löytyminen sujuu alle tunnissa, mutta jos haluaa kirjastokortin, niin tarvit monen sivun selvityksen  asunnon isännöitsijältä  (ei pelkästään vuokranantajalta) kuinka oikeasti ja varmasti olet olemassa ja asut täällä. Tämä tietenkin vaatii ensin sitä, että pystyt asunnon omistalle todistamaan että olet oikeasti olemassa ja vieläpä laillisesti. Tämä voi onnistua näyttämällä passisi, viisumisi ja pankkikorttisi ja mielellään syntymätodistukset, viimeisimmät palkkalaskelmat, kouluarvosanat, syntymäpäiväkortit, facebook-profiilin ja lopuksi lemmikkikultakalojen nimikirjoitukset alle.  Ja tämän jälkeen voit mennä pankkiin pyytämään todistusta elämästäsi. Vielä en ole saanut hankittua siis kirjastokorttia, mutta olenkin käynyt sitä kysymässä vasta kahdesta kaupungista ja yhteensä viisi kertaa eri papereilla. Kyllä tämä ehkä tästä.

Voisitteko myös opetella leipomaan. En tajua mitä saatanaa te teette niillä neljälläkymmenellä erimerkkisellä alumiinifolio-rullalla, mutta leivinpaperia on mahdotonta löytää. Missä hiiva? Vispilät on kans kai jotain eurooppalaista eksotiikkaa. Ruuasta näin niinku muutenkin puheenollen. MISSÄ ON SOIJAROUHEET JA –SUIKALEET?! LINSSIT? RAEJUUSTO? MAITORAHKA? RUISLEIPÄ? YLIPÄÄNSÄ NORMAALI EPÄPULLALEIPÄ JA –JAUHOT?

Ja mikä hiton läppä se on että hampurilaisiin laitetaan porkkanaraastetta ja punajuurta?! Ja siitäkään ei ole iloa että henkkareita ei tarvi näyttää juuri koskaan (paitsi jos haluaa saada kirjastokortin), koska kalja maksaa kaupassa yhtä paljon kun baarissa! Tupakastakin saa maksaa $20 (reilu 15 euroa) 20 kappaleen askilta. Jos siis sulla on varaa ja halua polttaa.

Niin ja voisitteko lopettaa sen turhanpäiväisen ”hei mitä kuuluu!” –kyselyn, kun vaikka minä mitä yrittäisin vastata niin ei teitä tunnu edes kiinnostavan ja ette te kuuntele!  Ja miksi makuuhuoneissa on pehmeät lattiat? Ootteko te liian laiskoja ostamaan sänkyjä?! Ja tosi käteviä noi napit joista saa pistorasiat pois päältä, hyövää ladata puhelinta ilman sähköä!

Ja onko niin vaikeeta saada meduusat pois pohjoisrannikoilta merestä että on helpompi rakentaa rannat täyteen häkkejä joissa voi uida?!  Ja eikö kesällä pitäs olla yölläki valoisaa, miksi pimeys tulee jo kuudelta illalla, oi miksi? Ja vaikka ulkona olisi kamalan (ihanan) kuuma, niin ostoskeskuksissa, junissa ja kirjastoissa palelee. Kun poistuu kirjastosta ulos lämmittelemään, niin kylmyys on syöpynyt suhun niin syvälle että nämä talven +28 asteen lämpötilatkaan eivät saa sua hetkessä taas lämpimäksi. Miksei teillä ole täällä yhtään saunaa?

Onneksi voi sentään autossa istuessa (ja vittuuntuessa kummallisiin liikenneympyröihin ja liikenneympyräkäyttäytymiseen (mua ei kiinnosta tietää että sää pyörit siinä ympyrässä, mut mua kyllä kiinnostais tietää mistä reijästä sää ajat ulos!!) ja siihen että alkaa pesemään tuulilasia aina ko yrittää vilkuttaa) kuunnella kasettisoittimesta meidän omalta henkilökohtaiselta kasetilta irlantilaisia tuutulauluja. Joka päivä.

Tiian ensimmäinen työviikko Australiassa

Maanantai 30.4. 7 tuntia 25 minuuttia

Ensimmäinen työpäivä. Pomo on paikalla perehdyttämässä mua (totta kai aussienglannilla, kylläkin aika selkeällä) työhön. Toisena työkaverina kassalla on 19-vuotias mukava tyttö, joka ”ei aio kyllä koskaan lähteä Townsvillesta”. Kokki yrittää keksiä mulle tekemistä, koska olen keittiössä auttamassa. Katso ja opi. Onko täällä aina näin rauhallista? ”Hmn, aamuisin on vähän rauhallisempaa kuin illalla.” Selkeää. Missä on asiakkaat? No, olenkin ihan luonnonlahjakkuus tuotteiden pakkaamisessa. Saan myös huudella numeroita mikkiin omalla ranskalaissuomalaisella aksentilla niin että koko ranta raikuu. Kassa neuvoo kuinka taitellaan muovihaarukoita ja –veitsiä lautasliinaan nätisti. Kyllä tätä tekee mielellään tällä palkalla.

Tiistai 1.5. 7 tuntia 15 minuuttia

Paluu maanpinnalle. Uusi työkaverini katsoo minua päästä varpaisiin: ”Sä et taida osata puhua englantia?”. Öh, joo, en kovin hyvin, mutta opin koko ajan ja selviydyn ihan hyvin. ”Sä et tajua mitään.”, ”Tässä on kassakone. Tässä näin. Oletko opetellut nuo kaikki? Tästä painetaan tätä ja tästä tätä ja sit sun pitää aina kysyä että minkalaisena asiakas haluaa kalansa.” Pieni paniikki. Siis, pomo sano että mä saan olla keittiössä. Mut opetettiin eilen keittiöön. Ei mua laiteta kassalle. ”Kyllä se mulle sanoi että Tiia opetetaan tänä aamuna kassalle. Sun on nyt vaan oltava siinä. Sun pitää sit kans vastata puhelimeen.” Heiheihei, sää nimenomaan sanoit että mun englanti ei riitä, ei siinä oo mitää järkeä että mä vastaan kun en mä ymmärrä sit kuitenkaa mitään. ”Joo, mutta se on sun työ.”

Siinä sitten aamun iloisesti opettelin kassaa ja palvelin asiakkaita ko mikäki iloisen palvelun ammattilainen, muutamaan kertaan piti muutamat mongerrukset tarkentaa, mutta ei se ees lopuksi niiin vaikeeta ollu. (Paitsi että aina jos tietty anonyymi ystäväni oli vieressä niin se muisti mainita asiakkaille, että ”puhukaa selkeämmin ja anteeksi, hän ei oikein ymmärrä.”) Pahinta oli tosiaan ymmärtää mitä ne sano, koska kieli ja aksentti ja suomeksiki vieraat asiat joita myy. Pomo tulee neljän tunnin päästä käymään työpaikalla, eräs nimeltämainitsematon työkaveri menee juoruileen kuinka se on palkannu jonku idiootin tänne. Sit se tulee mun luo: ”Ei sun tarvikkaan olla kassalla, mun piti vaan vähän selittää sulle miten tää toimii.” Ahaa..

Iltavuorossa Ossi kysy pomolta että mikä tää juttu oli kun Tiia oli laitettu kassalle. ”Joo, mitähän ihmettä, mä nimenomaan olin sille sanonu että Tiiaa ei saa vielä laittaa kassalle.” Että tällä kertaa näin.

Keskiviikko 2.5. 7 tuntia 15 minuuttia

Uusintayritys ihanan työkaverin kanssa. ”Tänään sinä olet sitten aamusta asti keittiössä.” Selvä... Ensimmäisen 6,5 tunnin aikana 30 tilausta. Sitä voi sitten miettiä mitä kolme ihmistä siellä tekee sen ajan... Tää on kuulkaas luovaa työtä. Keksin mitä mielikuvituksellisimpia paikkoja mistä pyyhkiä pölyjä ja mitä muuten siivota. Myös komea nuori jääkokisautomaatin korjaaja varmaan sai musta tosi tervehenkisen vaikutelman ko se korjas yli tunnin meidän automaattia ja koko sen ajan mää taittelin muovihaarukoita ja –veitsiä lautasliinoihin ja lauleskelin suomalaisia lauluja itsekseni.

Ja tämän hiljaisen päivän ratoksi totta kai tuleekin sitten jono juuri kun edellinen kokkimme lähtee ja seuraava saapuukin töihin 25 minuuttia myöhässä.

Torstai 3.5. VAPAA!

Perjantai 4.5. 4 tuntia

Tällaset naurettavan lyhyet työpäivät menee ihan hujauksessa. Vaikka tänään oli jopa asiakkaita! Jengi oli ihan sekasi ko tuli monta tilausta yhtä aikaa. ”Kiireinen päivä!” Joo, todellakin. Tein parhaimmillaan ehkä kolmea hampurilaista yhtä aikaa. Eikä ollu oikeesti mitää hätää. Tänään tuli kyllä kans hulluna pakasteita ja sellasta kamaa, mut meitä oli sentää neljä töissä nii ei ollu mitää hätää. Tää alkaa koko ajan tuntua kivemmalta. Kannattaa eka olla Suomessa töissä ravintolassa ja sen jälkeen tulla tänne näiden rauhallisten aussien sekaan. Hiljaa hyvä tulee.

Lauantai 5.5. VAPAA!

Sunnuntai 6.5. 5 tuntia

Jes, ensimmäinen päivä kun piti koko ajan tehdä jotain ja oli jopa asiakkaita koko ajan! Tein montaa hampurilaista yhtä aikaa ja tein kaikkea muutakin ja tarjoilin ihan sikana. Se on muuten kivaa, että jos on jotai 30 tilausta yhtä aikaa ja kokit vähän kusee järjestystä niin se on tarjoilijan vika kun isommat numerot saa tilaukset pöytiin ensin. Minä yritän sievästi omalla ihanalla aksentillani huudella numeroita pitkin pihaa ja juosta täysien tarjottimien kanssa ja pyydellä anteeksi ja kiittää ja hymyillä nätisti. Se on ihan hauskaa!

Pomo oli kyllä tämän jälkeen sitä mieltä että Tiia tarvii nyt varmaan kaksi päivää vapaata kun on ollut niin rankkaa. A lamb!

Pieni koti-ikävä

On monta asiaa, mitä kaipaa Suomesta, vaikka elämä toisella puolella maailmaa ois kuin täydellistä. Mä oon onnellisempi että tulin tänne, kuin että oisin jääny Suomeen. Tää ei tarkota vaan sitä, että Suomessa ois kaikki jotenki tosi huonosti (vaikka siltä tuntuiki), vaan tarkotan lähinnä että välillä on vaan pakko päästä pois katsomaan asioita toisesta perspektiivistä. Tekis hyvää ihan kaikille poistua välillä kotoa. Ihan oikeesti.

Mä kaipaan sitä, että työttömänä sai hitosti työttömyyspäivärahaa. Suomessa ei tarvi oikeesti stressata elämisestä jos ei heti löydä työtä. Nyt onneksi löysin, saa alkaa keräämään rahaa. Ja palkka on aikas mehevä, joten sitä pitäis kans kertyä.

Mulla on kans ikävä Filipinos-keksejä, ruisleipää, salmiakkia, raejuustoa, rieskaa, äitin tekemää ruokaa, Laura-vaimon tekemää ruokaa, Piriannan tekemää ruokaa, suklaan hintaa (suklaa on ihan hiton kallista täällä) ja monia muita asioita, joita itken ruokakaupassa kun en löydä soijarouhetta ja normaaleja puurohiutaleita.

Kalja on kans hiton kallista täällä. Ja se on kaupassa melkein yhtä kallista ko baarissa. Oi miksi? Mulla on ikävä suomalaista pussikaljakulttuuria. Mulla on ikävä pussikaljottelua Kiikelissä, teatterin takana, Alppipuistossa, Kaivarissa, Itä-Vantaalla, kaikkialla. Mulla on ikävä kotibileitä joissa katotaan hiljaa telkkaria ja juodaan kaljaa. Ei turhia kohteliaisuuksia, ei huolestumista jos on hetken hiljaa. Saa olla sellanen ku on.

Mulla on ikävä suomalaista metsää. Sitä, että voi lähteä lenkille oikeestaan minne tahansa ilman, että pitää ensin selvittää onko lähistöllä krokotiileja ja iilimatoja ja joka tapauksessa varoa isoja hämähäkkejä ja käärmeitä. Mulla on ikävä sitä että voin mennä suunnistaan oikeestaan koska vaan ja minne vaan. On ikävä suunnistus- ja kiipeilykavereita. Toki on hauskaa nähä uusia maastoja ja karttoja ja ihmisiä ja tapaa järjestää tapahtumia. Kun pitää lähtiessä itse kirjoittaa oma nimi listaan kun se on niin vaikea. Mutta välillä. Varsinkin nyt kun kisakausi on alkanut niin on pieni kaipuu Suomen kesään.

Kaipaan kans suomalaista syksyä. Sitä kun on jo vähän kylmää ja raikasta aamuisin. Kaipaan kesää, kun on valoisaa. Vaikka täällä on ihanan lämmintä ja voin tehdä kaikkea mitä kesässä rakastan, niin täällä on silti illalla ja yöllä pimeää. Kaipaan kevättä, kun kaikki on pikkuisen enemmän onnellisia.

Mulla on ikävä sitä että jos en halua olla yksin niin aina löytyy joku hyvä ystävä jonka luo voi mennä. Aina. Ja jos haluaa vaan olla hiljaa niin kukaan ei vaadi puhumaan. Voi vaan olla.

Kaipaan sitä että voin enemmän ilmaista itseäni. Kaipaan oman kielen puhumista, koska  englannissa ei ole tarpeeksi sanoja. Tämä ei tarkoita vaan sitä että sanavarastoni on pieni, mutta sanoja kaikkeen ei vain ole olemassa. Se on turhauttavaa.

Kaipaan suomalaista musiikkia. Ja kesän festareita. Mestan euroja, itähelsinkiläisiä yöbusseja, uimista kylmässä meressä (täällä vesi on joskus turhankin lämmintä), pyöräilyä, oululaista känkkyä.

Haluaisin olla mukana juhlimassa vappua, mennä pikkusiskon kanssa baariin ja olla sen kyydissä kun se ajaa autoa, haluaisin Nuorittalle iskän kans bingoon ja mökille kokeen katiskat. Haluan Virpiniemeen suunnistaan samalla kartalla millä oon suunnistanu 15 vuotta, haluan Peppersiin laulaan karaokea, haluan mennä Tallinnaan ostamaan halpaa viinaa, haluan tanssia Narinkkatorilla, haluan liftata Itä-Suomessa, tehä partiota, vihata kylmää, haluta pois Suomesta.

Mulla on ikävä mun ystäviä ja mää toivon että ne ei unohda mua. Mulle tää on vaan hetki seikkailuja ja hektistä elämää, te jatkatte ja sopeudutte koko ajan syvemmälle. Ehkä joku muistaa että tuun kai joskus takaisin.

Trooppinen rannikko!

Okei, eli ostettiin tosiaan Ossin kans puoliksi auto Brisbanesta tuossa pari viikkoa sitten (5.4.) ja lähdettiin ajamaan kohti pohjoista töiden ja paremman elämän perässä. Ollaan pysähdelty kivoissa kylissä ja kaupungeissa aivan täysin mielialan ja matkalta saatujen vinkkien mukaan. Sijaintina on tällä hetkellä Townsville, ja toivon että voin olla täällä vähän pitemmänkin aikaa, koska tää vaikuttaa tosi kivalta paikalta. Ollaan couchsurfattu mahtavien ihmisten luona ja välillä tarpeen vaatiessa myös nukuttu autossa (mikä on kans aika elämyksellistä). Haluan nyt kuitenkin jakaa kokemuksia, muistoja ja vinkkejä muutamista paikoista Brisbanen ja Townsvillen väliltä.

Glass House Mountains

Brisbanesta x-kilometriä pohjoiseen on monta kivaa pienehköä vuorta, joilla on eritasoisia kiipeily- ja vaellusreittejä. Aikaisemmin Brisbanessa couchsurfatessamme eräs upea hostimme Bec vei meidät vaeltamaan Mount Ngungunille. Se oli aika lyhyt reitti, mutta ihan vaativa ja kiva mäki, jonka huipulta näki kauas. Suosittelen! Nyt lähtiessämme vaelsimme noin 6 kilsan mittaisen circuitin, jossa oli pari kivaa lookoutia mutta joka oli lopulta tosi tylsä. Lopussa oli kyllä Tibrogargan-vuori, joka oli ihan huipulta niin jyrkkä, että mä en uskaltanut kiivetä sinne ilman köyttä. Siellä oli paljon kaiken maailman urpoja hyppimässä niin paljon niskaan että mää löysin mun itsesuojeluvaiston jossain välissä. Oli silti ihan mukava!

Täällä paikassa on paljon muitakin mäkiä, joita varmasti kannattaa käydä katsomassa. Siellä näkyi kans välillä kalliokiipeilijöitä, mutta mulla ei ole köyttä, eikä Ossilla valjaita ja kenkiä niin tarvittas jotai porukkaa kaveriksi jos haluttais sinne kiipeään. Mutta jos varusteet on niin se ei ole kaukana Brisbanesta!

Kenilworth

Edellä mainitun paikan Info-pisteen setä mainitsi, että Kenilworthissa olisi sinä päivänä (7.4.)  Juustofestarit, että jos ollaan pohjoista kohti menossa niin kannattaa harkita suunnistamista sen kautta. Olimme matkalla Howardiin, joten päätimme että se on hyvä ajatus.

Pieni paikka, jossa oli kivat Juustofestarimarkkinat. Lisäksi siellä oli pihakirppiksiä, yheltä pongattiin jopa suomalainen nainen joka oli kyllä asunut aussimiehensä kanssa täällä jo yli kahdeksan vuotta.

Gympie ja Gunalda(?)

Vähän Gympien jälkeen löydettiin kiva Rest Area, josta sai ilmaista kahvia. Tällaistakin voi löytyä täältä kalliista maasta! Yleisestikkin ottaen Rest Areat ovat hyvin erilaisia.

Howard

Vietettiin pääsiäinen oikeastaan lopulta couchsurfaten Howardissa (oltiin kolme yötä joku 10 kilometria Howardin minikeskustasta jonnekkin kuuseen). Howard on pieni kylä, jonne kukaan ei varmasti eksy jos sieltä ei tunne ketään eli ei ole mitään erityistä syytä mennä sinne.

Kun ajoimme ekan kerran majapaikkaan, niin oli juuri tullut pimeää, ja meinasimme teurastaa kengurun. Siellä on kuulemma paljonkin kenguruita, tämä oli kuitenkin ainoa jonka siellä näimme. Kävimme sunnuntaiaamuna hostiemme kanssa kylän ainoassa baarissa, koska siellä on silloin happy hour  10-12am. Keski-ikä oli siellä hyvin korkea (jos meitä ei lasketa, niin hostimme olivat nuorimpia, eli 42- ja 58-vuotiaita). Tämän jälkeen menimme naapuriin juomaan kaljaa ja pelaamaan uhkapelejä (jotain hämmentävää korttipeliä joka muistutti vähän pokeria mutta oli yksinkertaisempaa) ja biljardia. Ossi ja Tony-hostimme myös purkivat automme osiin ja kokosivat sen uudelleen.

Woodgate

Pieni kylä lähellä Howardia, kävimme pääsiäismaanantaina siellä markkinoilla  ja uimassa, koska se oli meren rannalla. Oli makiat markkinat, ilmeisesti ihan jokavuotiset. Paljon kojuja ja ohjelmaa lapsillekin! Livemusiikkina soitettiin myös ABBAa!

Childers

Tämä on kaupunki, josta kuulemma pitäisi löytyä paljon farmitöitä. Just joo! Childersin Infopisteen tädiltä saimme loistavan kartan, johon oli merkitty vihreillä kolmioilla kaikki ilmaiset leiriytymisalueet Queenslandissa. Se jopa melkein aina on pitänyt paikkaansa!

Bundaberg

Kaupunki, jossa Harvest Trailin mukaan ”on paljon töitä, mutta mitään ei voi luvata.” No, eipä löytyny. Löyty pari nuivaa working hostellien työntekijää, nuiva Mäkkäri jossa joku kielsi meiltä tietokoneen akun lataamisen ja ei-mitään. Tarkoitus oli olla vähän pitempäänkin ja löytää töitä, mutta muutaman tuntia riitti – paska paikka, lähetään pois.

Agnes Water

Täällä oli kirjasto, jossa oli ilmainen langaton netti. Kätevää.

Town of 1770 (Seventeen Seventy)

Retki tänne oli edellisen illan hetken mielijohde (”Hei, tuolla ois tuo siistinniminen kaupunki, mennäänkö sinne, pitäs kääntyä nyt!”, ”Okei, käänny!”). Mutta se oli hyvä ajatus! Tosi pieni, mutta sievä kaupunki. Siellä oli vallan mainio aamukahvikiviranta ja kivoja hiekkarantoja, joilla oli kiva kävellä. Siellä olisi varmasti ollut myös kiva uida tai kalastaa, moni teki sitä. Niemen päässä oli lyhyt kävelyreitti, jolta näki kivoja maisemia ja pääsi hyppelemään kivoille kiville. Potentiaalisia pussikaljapaikkoja.

Gladstone

Töitä ei löytynyt, mutta täälläkin oli kirjasto, jossa oli ilmainen Wi-Fi. Keskusta vaikutti kans ihan mielenkiintoiselta, mutta oltiin siellä niin myöhään että kaikki paikat alkoi oleen jo kiinni.

Mount Larcom

Pieni kylä, jossa yövyttiin. Hyvä Rest Area aivan A1-tien varressa pienen baarin edessä. Yöllä pystyi kivasti kuuntelemaan kun junat jyskytti ohi ja aamulla heräsi kivasta siihen kun papukaijat piti apinamaista ääntä puussa auton yläpuolella. Kerrassaan mainiota.

Rockhampton

Täällä on ilmainen(!) eläintarha, jossa oli muun muassa kenguruita, koalia, emuja, krokotiileja ja muita mun suosikkiaussieläimiä. Muistan kyllä päällimmäisenä, et mulla oli mieletön päänsärky. Keskusta oli ihan okei-kiva, ei mitenkään erikoinen. Käytiin läheisellä vuorella, Mt. Archerilla, kattoo pari tosi tylsää ja huonoa lookoutia. Oli ihan kiva rämpiä vähän metsäisellä vuorella, mutta lookoutit oli niin reheviä että maisemat oli mitäänsanomattomia = puskaa.

Yaamba

Suunniteltiin että yövytään paikan Rest Arealla, mutta oltiin siellä niin aikasi että keitettiin vaan kahvit ja jatkettiin matkaa.

Clairview

Yövyttiin sitten täällä. Toimiva Rest  Area, ei oikeestaan mitään ihmeellistä.

Mackay

Mackayssa couchsurfattiin viisi yötä parin tosi erikoisen jätkän luona. Mää haluan samoja aineita mitä ne veti. Aivan ylienergistä ja uskomatonta. Viikonloppu oli vähän rankka, koska pelattiin niitten kans juomapelejä ja käytiin baarissa. Täällä yritettiin kans raivokkaasti löytää töitä, mutta ei oikein onnistunut. Kävin jopa yhessä työhaastattelussa kahvilaan, vielä ei oo kuulunu mitään mutta en ehkä ees haluais sinne.

Keskusta vaikuttaa tosi pieneltä, mut ihan viihtyisältä. Aluksi ihmettelin, että missä kaikki asukkaat on, kun se oli niin autio vaikka kaupungin pitäisi olla semi-iso. No, sit löysin yhen kivan pikkuostarin ja se selvis. Siellä on tosiaan iso ostoskeskus, jossa on tosi paljon vaatekauppoja ja kahviloita ja ravintoloita ja kaikkea mahollista. Lisäks Mackayssa on iso laguuni, joka kans näytti ihan kivalta. En kuitenkaan käyny uimassa, satoi tosi paljon ja usein vettä sen ajan ko oltii siellä. Kävin pari kertaa lenkillä meren rannassa jotain hämmentävää reittiä, joka oli pelottava kun alkoi tulla pimeä. En kuitenkaan tykänny paikasta niin paljon että olisin halunnut jäädä sinne pysyvämmin asumaan ja etsimään töitä.

Proserpine

Lyhyt pyörähdys Info-pisteellä, jota ei ollutkaan olemassa! Joku museo siinä olisi kyllä ollut. Oli kuitenkin niin kiire Airlie Beachille että ei ehtinyt jäähä keskustaa sen kummemmin ihmettelemään.

Airlie Beach

Kun ajettiin kohti Airlie Beachia, niin meri näytti paikoittain ihan sairaan kauniilta. Paikka oli muutenki tosi sievä. Meressä kyllä olis pystyny uimaan vaan häkissä. Käytiin kans kattoon rantaa vähän kauempaa. Keskustassa oli monta kivaa vaatekauppaa ja jätskikojua, ravintoloita ja muuta kivaa, mutta myös aivan liikaa turisteja mun makuun. Eka paikka, missä mulle on sanottu ”Are you from Finland? Here is a lots of Finnish people!” -> Äkkiä pois!

Airlie Beachilla olisi kans ollut pari pientä luontopolkua ja varmasti paljon retkiä erinnäisiin saariin ja riutalle, rahatilanne ei kuitenkaan tällä hetkellä salli sellasta luksusta niin jätettiin ne. Myöhemmin sitten..!

Guthalungra

Joku hieno yöpymispaikka taas vaihteeksi! Täällä ei kyllä saanu ripustaa pyykkejä kuivumaan. Lätyt oli kuitenki hyvä aamupala.

Ayr

Ayrin keskusta oli kivempi ja oikestaan paljon isompi kun kuviteltiin. Olin ajatellut, että tää on vähän samantyyppinen paikka kun joku Childers, koska täällä pitäisi olla farmitöitä. Kaupunki vaikutti kuitenki tosi kivalta! Siellä oli kans kirjasto, josta sai tunnin ilmasta Wi-Fiä päivässä. Ja Mäkkäri, jossa just putsattiin jätskikonetta, eli ei hyvä.

Saunders Beach

Paras ilmanen 24 tunnin nukkumis/camping/hengailupaikka! Tää on parikytä kilsaa Townsvillesta pohjoseen, ja ollaa käyty nukkuu tuolla pari yötä kun se on niin kiva! Siellä on piiiitkä hiekkaranta, jossa voi kivasti havaita vuorovesi-ilmiön ja käydä aamulenkillä ilman kenkiä. Siellä on kivoja kiviä millä istua ja hengailla ja polttaa itseään. Uida ei kyllä voi, koska meduusat (ja krokotiilit, siellä on myös joki lähellä). Siellä on kans kaikki tarpeellinen eli vessat ja kylmä ulkosuihku sekä BBQ-grilli ja –katos.

Townsville

Mä rakastuin tähän kaupunkiin heti ko saavuin tänne. Tää on suhteellisen iso paikka (kuulemma yli puoli miljoonaa asukasta), ja täällä on isohko vuori keskellä kaupunkia! Lisäksi tää on meren rannassa, täällä on kaks kirjastoa joissa on ilmanen Wi-Fi, täällä on sairaan lämmin (Queenslandin aurinkoisin kaupunki, johtuu ilmeisesti just ympäröivistä vuorista että täällä ei sada juuri koskaan) ja täällä on paljon tekemistä. Ihan ”ydinkeskusta” ei oo kovin ihmeellinen – muutamia kauppoja, sunnuntaisin on ihan kivat markkinat ja sellasta, mut pitkällä rannalla on pari häkkiä joissa voi uida meressä, pari laguunia joissa voi uida (ulkosuihku!), nättejä hengailupaikkoja, ja tietenki toi vuori jonne voi urheilla juoksemalla, kävelemällä, kiipeilemällä tai halutessaan autolla. Ylhäältä näkee kauas joka suuntaan.

Lisäksi tossa ihan lähellä on Magnetic Island (jonne oon jossai välissä menossa!). Luulen, että siellä on kaikki tän paikan turistit, koska niitä ei näy täällä juuri yhtään! Oon kans löytäny täältä itelle suunnistuskerhon (meen viikonloppuna tapaan porukkaa johonki treeniin) ja mahdollisesti jotain kiipeilyporukkaa! Täällä on yliopistolla joku kiipeilykerho ja ton yhen suunnistajan mies kuulemma kiipeilee. Myös muutaman kymmenen kilsan säteellä kaupungista on paljon vuoria ja siistejä paikkoja, joita mennä kattoon. Talvi on tulossa, ja koska tää on näinki pohjosessa, täällä ei oo kylmä...! Oon kans couchsurfannu parissa (kylläki aika erikoisessa) paikassa, käyny jossain bileissä ja jossain baareissa. Lisäks täällä on pari tosi isoa ostoskeskusta, jonne meen shoppaileen heti ko oon rikas.

Nyt siis etitään täältä raivokkaasti töitä, että vois hengailla täällä ja tehä rahhaa että vois sitten matkustaa. Mun matkustussuunnitelmat on paisunu ihan yliövereiksi, saa nähä saanko kerättyä rahaa tarpeeksi että voin toteuttaa kaikki! Tällä hetkellä asun couchsurfaten tai autossa ja syön niinku mikäki köyhä opiskelija. Jos löydän jostai halvan kitaran niin opettelen soittaa sitä ja meen kadulle.

Näillä mennään ja katotaan mitä tapahtuu!

Pitäkää passinne tallessa!

Okei, en suosittele passin hukkaamista ulkomailla. Mun ranskalainen ystävä teki sen. Tosiaan reilu kuukausi sitten tultiin Brisbaneen, ja illalla hän huomasi että passi ei ollut siellä missä yleensä, eli hänen käsilaukussaan.

Suosittelen nyt ensinnäkin, että raahaatte passia vain paikkoihin jossa tarvitte sitä. Esimerkiksi baariin soveltuu myös muut henkkarit (ajokortti, joskus kansainvälinen ajokortti jos se on kontaktoitu, henkilökortti, austraalialainen henkilökortti). Suomalainen ajokorttini (tekstit suomeksi ja ruotsiksi) on kelvannut aina henkkariksi baariin. Sen voi jättää hostelleissa yleensä respaan, tai ihan vaan huoneeseen (joka voi olla riskialtista jos on dormihuone, oon kyllä aina jättäny ja vielä on pysyny tavarat tallessa).

Oli myöhäinen ilta kun huomattiin että passi on hukassa, ja ensiksi pengottiin tietenkin kaikki tavarat, laukut, koko meidän huone ja pari muuta huonetta jossa tämä ystäväni oli viime aikoina käynyt. Viimeksi oltiin nähty passi edellisenä iltana kun oltiin oltu kalliokiipeilemässä Kangaroopontissa (myöhemmin kävin sielläki lenkkeileen ja katteleen mutta ei näkyny yksinäistä passia). Käytiin sit poliisiasemalla kyseleen onko sitä näkyny ja mitä pitäis tehä (tosi ystävällisiä poliiseja, mutta ei ollu näkyny).

Seuraavana aamuna meillä oliki lähtö Noosaan, mutta aamulla ennen tätä käytiin ilmoittamassa respaan mitä on tapahtunu ja että jos löytyy niin soittakaa, uudestaan poliisiasemalla tekeen katoamisilmoitus, Ranskan suurlätetystössä kysyyn mitä tehdään ja saatiin sieltä nippu papereita täytettäväksi, sekä ohjeet mitä pitää tehä uuden passin hankkimiseksi. Mentiin Postiin ottaan passikuvia papereihin, jotka piti lähettää Sydneyhin. Saatiin tieto, että jossai välissä hänen pitää mennä Sydneyhin allekirjoittaan papereita ja antaan sormenjälki uuteen passiin. Tämä oli aika perseestä, koska hän on kiertämässä Australiaa ympäri juuri toiseen suuntaan, ja joutuu siis palaamaan Noosasta takaisin Brisbaneen. Nyt piti siis jäädä Brisbanen huudeille odottamaan puhelinsoittoa Sydneystä.

Puhelinsoittoa ei ollu kuulunu vajaan viikon Noosa-loman jälkeen, joten hän soitti sinne. Pitäisi tulla sähköpostia parin päivän sisällä. Eipä kuulut, soitto uudestaan. Selvisi, että tietoja ei oltu annettu tarpeeksi uutta passia varten. Uusia papereita täytettäväksi, samana päivänä faxattiin tiedot hostellista Sydneyhin. Muutaman päivän odotus, ja vihdoin tieto että tervetuloa Sydneyhin seuraavan viikon perjantaina.

Oltiin kateltu hänelle lentoja ja suunniteltu että mä huolehdin hänen matkatavaroista Brisbanessa sillä aikaa, kunnes keksin loistoajatuksen; vuokrataan campervan ja tehhään viikon roadtrip Sydneyhin ja takaisin! No, reissu oli hyvä ja passiasiat saatiin kuntoon. Hän pystyi tilaamaan uuden passinsa Perthiin, jonne hänen siis pitäisi parin kuukauden päästä rantautua. Nyt hän on jossain päin Pohjois-Australiaa matkalla. Toivottavasti passi on ajoissa perillä, ettei tule lisää ongelmia. Ystäväni olisi tarkoitus lentää kesäkuussa Melbournesta Ranskaan, ja ilman passia tämä ei luonnollisestikaan onnistu.

Uusi passi maksoi jotain $100, plus matkat Sydneyhin ja takas, uusia passikuvia, postituskuluja, puhelinsoittoja ja muuta pientä kivaa sekä loputtumasti stressiä ja uusia matkasuunnitelmia. Pitäkää siis passinne tallessa!

Videopätkä roadtripiltä

Viikko campervanissa

Vuokrasin Ossin ja Norman kanssa campervanin viikoksi, että voitais ajella sellaset 1800 kilometriä Brisbanesta Sydneyyn ja takaisin. Oli muuten hieno reissu, oli hauskaa kokeilla ajamista täällä missä kaikki on väärin päin ja kengurut vaanii tienpieluksilla. Vaikka liikenne on vasemmanpuoleinen ja ratti oikealla, niin vaikeinta oli ehkä muistaa että vilkku ja vinkkarit oli väärin päin. Niin, ja se vaihdekeppi.

Otettiin pienten harkintojen jälkeen sellanen idioottivakuutus, että saahaan rauhassa teurastaa kenguruja ja ei olla silti kusessa. No, peltiä ei menny kasaan onneksi. Paitsi vähän sillon kun Ossi kiipes vanin katolle.

Lähettiin viime viikon tiistaina. Ajeltiin eka Ballinaan ostaan evästä ja kaasua meidän retkihellaan. Sieltä jatkettiin ensimmäiseen yöpaikkaan Woolgoolgaan. Vähän ennen tätä kyllä pongattiin kenguruja ja piti kaartaa niitä katteleen. Aamulla jatkettiin matkaa Port Macquaireen. Käytiin vähän käveleskeleen luontopolulla ja käytiin tutustuun Koala Hospitaliin. Siellä nähtiin paljon sieviä, sairaita koalia. Yöksi ajettiin Newcastleen. Torstaiaamuna sit tutustuttiin tähän aivan kuolleeseen kaupunkiin sen jälkeen ko oltiin keitetty pahat aamupikakahavit kylymässä vesisatteessa. Illaksi ajettiin Sydneyhin.

Ajettiin Satamatunnelista, ja ilmeisesti siinä on joku $4 tullimaksu, jota ei siellä tarvinu maksaa, eli ehkä siitä tulee joku maksujuttu myöhemmin? No, meijän autonvuokrauspaikalla on mun porukoitten osoite, jonka ne muutenki kirjotti väärin, että terveisiä kotia jos tullee laskuja tullimaksuista maailman toiselta laidalta! Löydettiin kans hyvä parkkipaikka Kings Crossilta. Musta Sydneyn keskusta on ihan hyvä camping area, vaikka tulta ei keskelle katua viittittykkää tehä. Käytiin perjantaina katsomassa pakolliset turistinähtävyydet ja treffasin illalla vielä mun amerikkalaisen Joshin, jonka siis tapasin Moreton Islandilla ja jonka kans kävin kiipeileen Brisbanessa. Se vei mut hienoon baariin, joka oli jossai kellarissa ja jossa oli seinillä eläinten päitä.

Lauantaiaamuna lähettiin sit ajeleen pois ja yövyttiin hyvällä Rest Arealla vähän ennen Kempseytä. Sunnuntaiaamuna mentii sit Kempseyn Mäkkärin pihalle tekee lättyjä ja lataan akkuja ennen ko lähettiin tutustuun The Waterfall Wayhin! Käytiin tosiaan Bellingenissä ja Dorrigossa katteleen vesiputouksia. Käytiin kans kiertään sellanen hieno kuuden kilsan sademetsälenkki. Dorrigossa oli hieno vesiputous, jossa käytiin uimassa. Tai mä ja Ossi uitiin siinä lammessa sen edessä ja Norma ryömi sinne putouksen taaksekin. Turistit otti kuvia ko hullut suomalaiset ui vaikka oli helvetin kylmä, varmaan hädin tuskin 20 astetta. Yövyttiin yhen kivan vesiputouksen vieressä Eborissa. Tehtiin illalla nuotioki, oli hienoa.

Maanantaiaamuna ajettiin Graftoniin tosi epäilyttävää ja mutkaista huonoa tietä. Bensa oli lopussa ja tankkausasemia ei näkyny, akut oli loppunu kaikkien puhelimista ja kameroista, ei kyllä ollu kenttääkää, ja tienvarret oli täynnä kuolleita kenguruita. Mutta kaikesta selviää! Iltapäivällä rantauduttiin Byron Bayhin, ja siellä oli loistava kesäinen ilma, niinku aina. Käytiin uimassa ja Ossin kans pussikaljalla lighthousella. Nähtiin sielläki kenguru! Aamulla ajettiin takas Brisbaneen ja nyt ollaan taas couchsurfaamassa.

Ollaan kans raivokkaasti haettu töitä netissä, kyselty hostelleilta tietoja, soiteltu, soiteltu lisää, käyty jossai infoissa ja mua alkaa jo vähän stressaan. Mää oon ihan valmis lypsään lehmiä ja poimiin hämähäkkejä.

Noosa ja takaisin Brisbaneen

Käytiin Norman kanssa vielä viiden yön reissulla tutustumassa Noosaan. Tosi kaunis paikka, hienoja rantoja ja uskomaton National Park, jonne olin vähällä hukkua. Viimeiset päivät kyllä satoi, joten päällimmäiseksi jäi mieleen True Blood -maraton ja Oreon-keksit.

Tutustuin yksi ilta meidän hostellin baarissa pariin suomalaiseen poikaan, joiden kanssa mentiin seuraavana päivänä biitsille. Sain kokeilla elämäni ekaa kertaa surffaamista! Olin vähintään yhtä paska kun ekaa kertaa lumilaiutaillessa. Englantilainen Alex yritti kovasti auttaa mua, mutta olin kyllä harvinaisen säälittävä, vaikkaki sitkeä! Ens kerralla vois kyllä bikinien sijaan laittaa paidan päälle, tai muuten on sama surffata alasti. En siis todellakaan ole luovuttanut tämän ensimmäisen katastrofin jälkeen, mä vielä voitan aallot!

Mulla on myös nykyään sateenvarjo, koska erään irkkupubin ystävällinen baarimikko lahjoitti minulle sellaisen kun olin lähdössä kävelemään hostellille kaatosateessa ilman sitä. Tosiaan pari viimeistä päivää satoi ihan raivokkaasti. Viimeisenä iltana päätin siinä tuntia ennen pimeän tuloa, että 'nyt ei sada enää paljon, minäpä lähden vihdoin lenkille'. Täällä sade on vaan vähän toisenlaista kun Suomessa.

Lähdin juoksemaan Noosa National Parkiin. Mulla oli mukana kartta ja pieni otsalamppu. Aluksi oli tosi ihanaa. Löysin sen tunteen kun syksyisin yösuunnistan Suomessa, on pimeää ja olen yksin, on vähän viileä muttei liian kylmä, vähän sataa ja on kivaa. Yhtäkkiä tuli ihan pimeää, alkoi sataa ihan hulluna, mä en nähnyt mitään mun valon kanssa sateen takia, ja polku alkoi tulvimaan. Se näytti ihan ojalta. Juoksin nilkkoja myöten vedessä ja mun piti äkkiä löytää lyhin polku pois metsästä, ennen ko kartta oli ihan puuroa, lamppu kuollut ja mä hukkunut. No, kaikki meni lopulta ihan hyvin ja olihan se hyvää treeniä illan Wet t-short -skabaan, jossa tanssin baarissa parin muun yllytyshullun kans märkä t-paita päällä keräten parhaita huutoja. Olin eka joka repi paidan pois, mutta sain vain toisiksi parhaat huudot. Ehkä sitten ensi kerralla.

Me päästiin lopulta onneksi Brisbaneen sinä päivänä kun haluttiin (joskaan ei sillä bussilla joka buukattiin), mutta bussit ei kulkenu sään takia kahteen päivään Pohjoseen päin ja tosi monet matkailijat oli parkissa siellä missä nyt sattuivat olemaankaan.

Olen nyt ollut Brisbanessa taas reilun viikon. Oltiin Norman kans viikko hostellissa, ja viime tiistaina tulin asumaan couchsurfingin kautta yhen saksalaisen pojan luo. Ossi tuli toissapäivänä Brisbaneen ja se tuli tänne myös. Voidaan olla täällä sunnuntaihin asti, sit pitää keksiä pariksi päiväksi jotain. Tämä on tosi hieno paikka ja ihmiset on mukavia, tämän saksalaisen Julianin lisäksi täällä asuu kaksi australialaista tyttöä. Tää on hieno kämppä, ja täällä hengaa iltaisin opossumeja keittiössä.

Vuokrasin tuossa hippipakun, campervanin, ja lähetään tiistaina Norman ja Ossin kans ajamaan Sydneyhin. Tulee sellanen viikon reissu. Tämä siksi, koska Norma on hukannut passinsa. On muuten iso operaatio, pitäkää passinne tallessa kun matkustatte! Toivottavasti saadaan sitten töitä pian, tänään ollaan lähetetty jotai 20 hakemusta eri farmeille. Oon ihan valmis menemään kolmeksi kuukaudeksi jonnekki keskelle-ei-mitään poimiin hämähäkkejä. Tai jotain!