Ens kerralla ko aion lähteä yksin toiselle puolelle maailmaa, nii muistuttakaa mua siitä miten perseestä se on! En enää ikinä halua matkustaa yksin 36 tuntia oudoissa paikoissa. Olin viimeisen yön Suomessa Jaanalla (ja sain nukuttua ehkä kolme tuntia koko yönä koska jännitti ja panikoin, tosi epäminua), ja Jaanan mies vei mut onneksi kentälle niin siitä ei tarvinnu stressata. Siellä selvis että pystyin tsekkaan vain Frankfurtiin asti, koska "yhteyksissä tähän toiseen lentoyhtiöön" tai "näissä sun lipuissa" on jotain häikkää. Ei kauheesti lievittäny stressiä ja ahdistusta, kääk! Rinkan kuulemma pysty lähettään perille asti, jes.
Frankfurtissa oli sitten mukava kuuden tunnin odottelu ja sain onneksi tsekattua loppuun ihan vaivattomasti, kun eka löysin oikeaan paikkaan. Äijä kyllä jotai vittuili siitä että en heti ymmärtäny sen outoa mongerrusta; "Mut sähän oot Suomesta? Kyllähän sun pitäs ymmärtää englantia?". Ja silmänisku perään! Tosiaan ihmettelin hetken miten siirryn terminaalista 1 terminaaliin 2, kun terminaalit oli nimetty jotenkin "A, B, C, Z" ja "D, E", lopulta löysin hissin(?!), jolla menin pari kerrosta ylemmäs, mistä löysin junan(!!), jolla pääsin toiseen terminaaliin. Hienoa.
Frankfurtista Abu Dhabiin oli ihan kiva väli, kone oli niin tyhjä että mahtui hyvin nukkumaan. Siellä oli kivoja tyynyjä ja torkkupeittoja ja hammasharjoja ja korvatulppia ja silmälappuja ja lentosukkia, mitä meille jaeltiin. Hassuja. Abu Dhabista Singaporen välilaskun kautta Brisbaneen, nukkumista ihan liian vähän ja unirytmi mitä sattuu, onneksi Australiassa oli aamu! Ei tarvinnu mennä nukkumaan. Ehin koneessa nukkumisen sijasta kattoa jakson Gossip Girliä, Frendejä, My Little Ponya (oli muuten hämmentävä, odotin sellasta piirrettyä mitä mä ite katoin pienenä mut mulla tuli tästä mieleen lähinnä Bratzit, huoh) ja uusimman Harry Potterin ja pari muuta leffaa.
Oli muuten hämmentävää täytellä sitä "mitä sinulla on mukana mitä ei saisi olla" -lappua, varsinkin kun kyselivät myöhemmin että mitä nämä sit tarkoittaa, selitin mun salmiakeista ja urheilukengistä, ne ei halunnu nähä mitää mut käski mut ja mun kamat sellaselle pienelle teipatulle alueelle muutaman muun epäilyttävänoloisen tyypin kans ja huumekoira kierteli meitä ympäri.
Nina ja Kathryn oli onneksi mua autolla vastassa, oon niin onnellinen siitä! Eilen oli Australiapäivä, eli kaikilla oli vapaata töistä ja kouluista ja se on kuulemma perinteinen ryyppäyspäivä. Haettiin siis laatikollinen kaljaa ja ajettiin Kathrynin vanhempien luo, missä hän ja Nina nyt vielä punkkaa (armoton työn- ja asunnonhaku käynnissä). Pääsin suihkuun ja sain vettä ja kaljaa, olin onnellinen. Saan punkata täällä lauantaihin asti vaikka tilaa ei oikeestaan ois. Kathrynin sisko on töissä jossai hostellissa keskustassa ja se aiko hommata mulle jonku kivan huoneen alennuksilla nyt alkuun sit ko menee töihin, katotaan mihin tästä sitten jatketaan.
Eilen oli kuulemma ainoa päivä pitkään aikaan kun ei satanut yhtään, täällä on tulvinu aika paljon vissiin. Nyt yöllä kyllä sato ja myrskysi aika raivokkaasti. Nyt taas ei?
Mentiin eilen sitten käymään jossain Kathrynin kaverilla, missä oli tyttöjä jotka oli alkanu ryyppään varmaan jo edellisenä päivänä. Pelattiin juomapelejä ja näin isoimman hämähäkin minkä oon livenä ikinä nähny! Se oli ihan kamalaa. Jätin mun repun, eli kännykän ja toisen kameran ja päiväkirjan ja kaiken mitä haluaisin tähän nyt, sinne kun mentiin keskustaan jonnekki baariin, mikä oli ulkona (kesä! mahtavaa!) ja missä pelattiin jotai pesäpallon tapaista (mäkin kävin lyömässä vähän leipälapiolla tennispalloa) ja missä miehet kyseli ekaksi että oonko mää lesbo ja sen jälkeen että mitä ihmettä, miksi oon sitten täällä näiden seurassa? Huokaus. Mut ihmiset oli ihan liekeissä siitä että tulin Suomesta maahan aamulla ja oon jo heti juhlimassa.
Muutenkin huonolla englannilla on kyllä tosi vaikea kommunikoida näitten kanssa. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että se on näiden äidinkieli. Pittää ettiä jottai urpoja turisteja kavereiksi nii voi olla helpompaa. Onneksi mulla on täällä Nina, kaikki ois muuten vielä vaikeempaa.
Vaikka on ihanaa istua täydessä pienessä autossa kaikki ikkunat auki, shortsit jalassa ja kalja kädessä, on lämmintä ja kaunista ja kaikkea uutta ja hienoa, oon vapaa tekemään mitä vaan ja käymään missä vaan, niin mua kyllä ahdistaa aika paljon ja vaikka ei suoranaisesti ole koti-ikävä (sielläkin oli aika ikävää, lähinnä koska talvi ja kylmyys ja pimeys ja se että ei ollu mitää järkevää tekemistä), niin mulla on kamala ikävä joitain ihmisiä ja mua pelottaa että jos oon liian kauan pois, niin miten jotku asiat muuttuu. Ehkä tää vielä helpottaa ko aikaa kuluu, enhän mä oo täällä ollut kun vasta vuorokauden. Paitsi matkustanu sitäki kauemmin.
