Pieni koti-ikävä

On monta asiaa, mitä kaipaa Suomesta, vaikka elämä toisella puolella maailmaa ois kuin täydellistä. Mä oon onnellisempi että tulin tänne, kuin että oisin jääny Suomeen. Tää ei tarkota vaan sitä, että Suomessa ois kaikki jotenki tosi huonosti (vaikka siltä tuntuiki), vaan tarkotan lähinnä että välillä on vaan pakko päästä pois katsomaan asioita toisesta perspektiivistä. Tekis hyvää ihan kaikille poistua välillä kotoa. Ihan oikeesti.

Mä kaipaan sitä, että työttömänä sai hitosti työttömyyspäivärahaa. Suomessa ei tarvi oikeesti stressata elämisestä jos ei heti löydä työtä. Nyt onneksi löysin, saa alkaa keräämään rahaa. Ja palkka on aikas mehevä, joten sitä pitäis kans kertyä.

Mulla on kans ikävä Filipinos-keksejä, ruisleipää, salmiakkia, raejuustoa, rieskaa, äitin tekemää ruokaa, Laura-vaimon tekemää ruokaa, Piriannan tekemää ruokaa, suklaan hintaa (suklaa on ihan hiton kallista täällä) ja monia muita asioita, joita itken ruokakaupassa kun en löydä soijarouhetta ja normaaleja puurohiutaleita.

Kalja on kans hiton kallista täällä. Ja se on kaupassa melkein yhtä kallista ko baarissa. Oi miksi? Mulla on ikävä suomalaista pussikaljakulttuuria. Mulla on ikävä pussikaljottelua Kiikelissä, teatterin takana, Alppipuistossa, Kaivarissa, Itä-Vantaalla, kaikkialla. Mulla on ikävä kotibileitä joissa katotaan hiljaa telkkaria ja juodaan kaljaa. Ei turhia kohteliaisuuksia, ei huolestumista jos on hetken hiljaa. Saa olla sellanen ku on.

Mulla on ikävä suomalaista metsää. Sitä, että voi lähteä lenkille oikeestaan minne tahansa ilman, että pitää ensin selvittää onko lähistöllä krokotiileja ja iilimatoja ja joka tapauksessa varoa isoja hämähäkkejä ja käärmeitä. Mulla on ikävä sitä että voin mennä suunnistaan oikeestaan koska vaan ja minne vaan. On ikävä suunnistus- ja kiipeilykavereita. Toki on hauskaa nähä uusia maastoja ja karttoja ja ihmisiä ja tapaa järjestää tapahtumia. Kun pitää lähtiessä itse kirjoittaa oma nimi listaan kun se on niin vaikea. Mutta välillä. Varsinkin nyt kun kisakausi on alkanut niin on pieni kaipuu Suomen kesään.

Kaipaan kans suomalaista syksyä. Sitä kun on jo vähän kylmää ja raikasta aamuisin. Kaipaan kesää, kun on valoisaa. Vaikka täällä on ihanan lämmintä ja voin tehdä kaikkea mitä kesässä rakastan, niin täällä on silti illalla ja yöllä pimeää. Kaipaan kevättä, kun kaikki on pikkuisen enemmän onnellisia.

Mulla on ikävä sitä että jos en halua olla yksin niin aina löytyy joku hyvä ystävä jonka luo voi mennä. Aina. Ja jos haluaa vaan olla hiljaa niin kukaan ei vaadi puhumaan. Voi vaan olla.

Kaipaan sitä että voin enemmän ilmaista itseäni. Kaipaan oman kielen puhumista, koska  englannissa ei ole tarpeeksi sanoja. Tämä ei tarkoita vaan sitä että sanavarastoni on pieni, mutta sanoja kaikkeen ei vain ole olemassa. Se on turhauttavaa.

Kaipaan suomalaista musiikkia. Ja kesän festareita. Mestan euroja, itähelsinkiläisiä yöbusseja, uimista kylmässä meressä (täällä vesi on joskus turhankin lämmintä), pyöräilyä, oululaista känkkyä.

Haluaisin olla mukana juhlimassa vappua, mennä pikkusiskon kanssa baariin ja olla sen kyydissä kun se ajaa autoa, haluaisin Nuorittalle iskän kans bingoon ja mökille kokeen katiskat. Haluan Virpiniemeen suunnistaan samalla kartalla millä oon suunnistanu 15 vuotta, haluan Peppersiin laulaan karaokea, haluan mennä Tallinnaan ostamaan halpaa viinaa, haluan tanssia Narinkkatorilla, haluan liftata Itä-Suomessa, tehä partiota, vihata kylmää, haluta pois Suomesta.

Mulla on ikävä mun ystäviä ja mää toivon että ne ei unohda mua. Mulle tää on vaan hetki seikkailuja ja hektistä elämää, te jatkatte ja sopeudutte koko ajan syvemmälle. Ehkä joku muistaa että tuun kai joskus takaisin.

Trooppinen rannikko!

Okei, eli ostettiin tosiaan Ossin kans puoliksi auto Brisbanesta tuossa pari viikkoa sitten (5.4.) ja lähdettiin ajamaan kohti pohjoista töiden ja paremman elämän perässä. Ollaan pysähdelty kivoissa kylissä ja kaupungeissa aivan täysin mielialan ja matkalta saatujen vinkkien mukaan. Sijaintina on tällä hetkellä Townsville, ja toivon että voin olla täällä vähän pitemmänkin aikaa, koska tää vaikuttaa tosi kivalta paikalta. Ollaan couchsurfattu mahtavien ihmisten luona ja välillä tarpeen vaatiessa myös nukuttu autossa (mikä on kans aika elämyksellistä). Haluan nyt kuitenkin jakaa kokemuksia, muistoja ja vinkkejä muutamista paikoista Brisbanen ja Townsvillen väliltä.

Glass House Mountains

Brisbanesta x-kilometriä pohjoiseen on monta kivaa pienehköä vuorta, joilla on eritasoisia kiipeily- ja vaellusreittejä. Aikaisemmin Brisbanessa couchsurfatessamme eräs upea hostimme Bec vei meidät vaeltamaan Mount Ngungunille. Se oli aika lyhyt reitti, mutta ihan vaativa ja kiva mäki, jonka huipulta näki kauas. Suosittelen! Nyt lähtiessämme vaelsimme noin 6 kilsan mittaisen circuitin, jossa oli pari kivaa lookoutia mutta joka oli lopulta tosi tylsä. Lopussa oli kyllä Tibrogargan-vuori, joka oli ihan huipulta niin jyrkkä, että mä en uskaltanut kiivetä sinne ilman köyttä. Siellä oli paljon kaiken maailman urpoja hyppimässä niin paljon niskaan että mää löysin mun itsesuojeluvaiston jossain välissä. Oli silti ihan mukava!

Täällä paikassa on paljon muitakin mäkiä, joita varmasti kannattaa käydä katsomassa. Siellä näkyi kans välillä kalliokiipeilijöitä, mutta mulla ei ole köyttä, eikä Ossilla valjaita ja kenkiä niin tarvittas jotai porukkaa kaveriksi jos haluttais sinne kiipeään. Mutta jos varusteet on niin se ei ole kaukana Brisbanesta!

Kenilworth

Edellä mainitun paikan Info-pisteen setä mainitsi, että Kenilworthissa olisi sinä päivänä (7.4.)  Juustofestarit, että jos ollaan pohjoista kohti menossa niin kannattaa harkita suunnistamista sen kautta. Olimme matkalla Howardiin, joten päätimme että se on hyvä ajatus.

Pieni paikka, jossa oli kivat Juustofestarimarkkinat. Lisäksi siellä oli pihakirppiksiä, yheltä pongattiin jopa suomalainen nainen joka oli kyllä asunut aussimiehensä kanssa täällä jo yli kahdeksan vuotta.

Gympie ja Gunalda(?)

Vähän Gympien jälkeen löydettiin kiva Rest Area, josta sai ilmaista kahvia. Tällaistakin voi löytyä täältä kalliista maasta! Yleisestikkin ottaen Rest Areat ovat hyvin erilaisia.

Howard

Vietettiin pääsiäinen oikeastaan lopulta couchsurfaten Howardissa (oltiin kolme yötä joku 10 kilometria Howardin minikeskustasta jonnekkin kuuseen). Howard on pieni kylä, jonne kukaan ei varmasti eksy jos sieltä ei tunne ketään eli ei ole mitään erityistä syytä mennä sinne.

Kun ajoimme ekan kerran majapaikkaan, niin oli juuri tullut pimeää, ja meinasimme teurastaa kengurun. Siellä on kuulemma paljonkin kenguruita, tämä oli kuitenkin ainoa jonka siellä näimme. Kävimme sunnuntaiaamuna hostiemme kanssa kylän ainoassa baarissa, koska siellä on silloin happy hour  10-12am. Keski-ikä oli siellä hyvin korkea (jos meitä ei lasketa, niin hostimme olivat nuorimpia, eli 42- ja 58-vuotiaita). Tämän jälkeen menimme naapuriin juomaan kaljaa ja pelaamaan uhkapelejä (jotain hämmentävää korttipeliä joka muistutti vähän pokeria mutta oli yksinkertaisempaa) ja biljardia. Ossi ja Tony-hostimme myös purkivat automme osiin ja kokosivat sen uudelleen.

Woodgate

Pieni kylä lähellä Howardia, kävimme pääsiäismaanantaina siellä markkinoilla  ja uimassa, koska se oli meren rannalla. Oli makiat markkinat, ilmeisesti ihan jokavuotiset. Paljon kojuja ja ohjelmaa lapsillekin! Livemusiikkina soitettiin myös ABBAa!

Childers

Tämä on kaupunki, josta kuulemma pitäisi löytyä paljon farmitöitä. Just joo! Childersin Infopisteen tädiltä saimme loistavan kartan, johon oli merkitty vihreillä kolmioilla kaikki ilmaiset leiriytymisalueet Queenslandissa. Se jopa melkein aina on pitänyt paikkaansa!

Bundaberg

Kaupunki, jossa Harvest Trailin mukaan ”on paljon töitä, mutta mitään ei voi luvata.” No, eipä löytyny. Löyty pari nuivaa working hostellien työntekijää, nuiva Mäkkäri jossa joku kielsi meiltä tietokoneen akun lataamisen ja ei-mitään. Tarkoitus oli olla vähän pitempäänkin ja löytää töitä, mutta muutaman tuntia riitti – paska paikka, lähetään pois.

Agnes Water

Täällä oli kirjasto, jossa oli ilmainen langaton netti. Kätevää.

Town of 1770 (Seventeen Seventy)

Retki tänne oli edellisen illan hetken mielijohde (”Hei, tuolla ois tuo siistinniminen kaupunki, mennäänkö sinne, pitäs kääntyä nyt!”, ”Okei, käänny!”). Mutta se oli hyvä ajatus! Tosi pieni, mutta sievä kaupunki. Siellä oli vallan mainio aamukahvikiviranta ja kivoja hiekkarantoja, joilla oli kiva kävellä. Siellä olisi varmasti ollut myös kiva uida tai kalastaa, moni teki sitä. Niemen päässä oli lyhyt kävelyreitti, jolta näki kivoja maisemia ja pääsi hyppelemään kivoille kiville. Potentiaalisia pussikaljapaikkoja.

Gladstone

Töitä ei löytynyt, mutta täälläkin oli kirjasto, jossa oli ilmainen Wi-Fi. Keskusta vaikutti kans ihan mielenkiintoiselta, mutta oltiin siellä niin myöhään että kaikki paikat alkoi oleen jo kiinni.

Mount Larcom

Pieni kylä, jossa yövyttiin. Hyvä Rest Area aivan A1-tien varressa pienen baarin edessä. Yöllä pystyi kivasti kuuntelemaan kun junat jyskytti ohi ja aamulla heräsi kivasta siihen kun papukaijat piti apinamaista ääntä puussa auton yläpuolella. Kerrassaan mainiota.

Rockhampton

Täällä on ilmainen(!) eläintarha, jossa oli muun muassa kenguruita, koalia, emuja, krokotiileja ja muita mun suosikkiaussieläimiä. Muistan kyllä päällimmäisenä, et mulla oli mieletön päänsärky. Keskusta oli ihan okei-kiva, ei mitenkään erikoinen. Käytiin läheisellä vuorella, Mt. Archerilla, kattoo pari tosi tylsää ja huonoa lookoutia. Oli ihan kiva rämpiä vähän metsäisellä vuorella, mutta lookoutit oli niin reheviä että maisemat oli mitäänsanomattomia = puskaa.

Yaamba

Suunniteltiin että yövytään paikan Rest Arealla, mutta oltiin siellä niin aikasi että keitettiin vaan kahvit ja jatkettiin matkaa.

Clairview

Yövyttiin sitten täällä. Toimiva Rest  Area, ei oikeestaan mitään ihmeellistä.

Mackay

Mackayssa couchsurfattiin viisi yötä parin tosi erikoisen jätkän luona. Mää haluan samoja aineita mitä ne veti. Aivan ylienergistä ja uskomatonta. Viikonloppu oli vähän rankka, koska pelattiin niitten kans juomapelejä ja käytiin baarissa. Täällä yritettiin kans raivokkaasti löytää töitä, mutta ei oikein onnistunut. Kävin jopa yhessä työhaastattelussa kahvilaan, vielä ei oo kuulunu mitään mutta en ehkä ees haluais sinne.

Keskusta vaikuttaa tosi pieneltä, mut ihan viihtyisältä. Aluksi ihmettelin, että missä kaikki asukkaat on, kun se oli niin autio vaikka kaupungin pitäisi olla semi-iso. No, sit löysin yhen kivan pikkuostarin ja se selvis. Siellä on tosiaan iso ostoskeskus, jossa on tosi paljon vaatekauppoja ja kahviloita ja ravintoloita ja kaikkea mahollista. Lisäks Mackayssa on iso laguuni, joka kans näytti ihan kivalta. En kuitenkaan käyny uimassa, satoi tosi paljon ja usein vettä sen ajan ko oltii siellä. Kävin pari kertaa lenkillä meren rannassa jotain hämmentävää reittiä, joka oli pelottava kun alkoi tulla pimeä. En kuitenkaan tykänny paikasta niin paljon että olisin halunnut jäädä sinne pysyvämmin asumaan ja etsimään töitä.

Proserpine

Lyhyt pyörähdys Info-pisteellä, jota ei ollutkaan olemassa! Joku museo siinä olisi kyllä ollut. Oli kuitenkin niin kiire Airlie Beachille että ei ehtinyt jäähä keskustaa sen kummemmin ihmettelemään.

Airlie Beach

Kun ajettiin kohti Airlie Beachia, niin meri näytti paikoittain ihan sairaan kauniilta. Paikka oli muutenki tosi sievä. Meressä kyllä olis pystyny uimaan vaan häkissä. Käytiin kans kattoon rantaa vähän kauempaa. Keskustassa oli monta kivaa vaatekauppaa ja jätskikojua, ravintoloita ja muuta kivaa, mutta myös aivan liikaa turisteja mun makuun. Eka paikka, missä mulle on sanottu ”Are you from Finland? Here is a lots of Finnish people!” -> Äkkiä pois!

Airlie Beachilla olisi kans ollut pari pientä luontopolkua ja varmasti paljon retkiä erinnäisiin saariin ja riutalle, rahatilanne ei kuitenkaan tällä hetkellä salli sellasta luksusta niin jätettiin ne. Myöhemmin sitten..!

Guthalungra

Joku hieno yöpymispaikka taas vaihteeksi! Täällä ei kyllä saanu ripustaa pyykkejä kuivumaan. Lätyt oli kuitenki hyvä aamupala.

Ayr

Ayrin keskusta oli kivempi ja oikestaan paljon isompi kun kuviteltiin. Olin ajatellut, että tää on vähän samantyyppinen paikka kun joku Childers, koska täällä pitäisi olla farmitöitä. Kaupunki vaikutti kuitenki tosi kivalta! Siellä oli kans kirjasto, josta sai tunnin ilmasta Wi-Fiä päivässä. Ja Mäkkäri, jossa just putsattiin jätskikonetta, eli ei hyvä.

Saunders Beach

Paras ilmanen 24 tunnin nukkumis/camping/hengailupaikka! Tää on parikytä kilsaa Townsvillesta pohjoseen, ja ollaa käyty nukkuu tuolla pari yötä kun se on niin kiva! Siellä on piiiitkä hiekkaranta, jossa voi kivasti havaita vuorovesi-ilmiön ja käydä aamulenkillä ilman kenkiä. Siellä on kivoja kiviä millä istua ja hengailla ja polttaa itseään. Uida ei kyllä voi, koska meduusat (ja krokotiilit, siellä on myös joki lähellä). Siellä on kans kaikki tarpeellinen eli vessat ja kylmä ulkosuihku sekä BBQ-grilli ja –katos.

Townsville

Mä rakastuin tähän kaupunkiin heti ko saavuin tänne. Tää on suhteellisen iso paikka (kuulemma yli puoli miljoonaa asukasta), ja täällä on isohko vuori keskellä kaupunkia! Lisäksi tää on meren rannassa, täällä on kaks kirjastoa joissa on ilmanen Wi-Fi, täällä on sairaan lämmin (Queenslandin aurinkoisin kaupunki, johtuu ilmeisesti just ympäröivistä vuorista että täällä ei sada juuri koskaan) ja täällä on paljon tekemistä. Ihan ”ydinkeskusta” ei oo kovin ihmeellinen – muutamia kauppoja, sunnuntaisin on ihan kivat markkinat ja sellasta, mut pitkällä rannalla on pari häkkiä joissa voi uida meressä, pari laguunia joissa voi uida (ulkosuihku!), nättejä hengailupaikkoja, ja tietenki toi vuori jonne voi urheilla juoksemalla, kävelemällä, kiipeilemällä tai halutessaan autolla. Ylhäältä näkee kauas joka suuntaan.

Lisäksi tossa ihan lähellä on Magnetic Island (jonne oon jossai välissä menossa!). Luulen, että siellä on kaikki tän paikan turistit, koska niitä ei näy täällä juuri yhtään! Oon kans löytäny täältä itelle suunnistuskerhon (meen viikonloppuna tapaan porukkaa johonki treeniin) ja mahdollisesti jotain kiipeilyporukkaa! Täällä on yliopistolla joku kiipeilykerho ja ton yhen suunnistajan mies kuulemma kiipeilee. Myös muutaman kymmenen kilsan säteellä kaupungista on paljon vuoria ja siistejä paikkoja, joita mennä kattoon. Talvi on tulossa, ja koska tää on näinki pohjosessa, täällä ei oo kylmä...! Oon kans couchsurfannu parissa (kylläki aika erikoisessa) paikassa, käyny jossain bileissä ja jossain baareissa. Lisäks täällä on pari tosi isoa ostoskeskusta, jonne meen shoppaileen heti ko oon rikas.

Nyt siis etitään täältä raivokkaasti töitä, että vois hengailla täällä ja tehä rahhaa että vois sitten matkustaa. Mun matkustussuunnitelmat on paisunu ihan yliövereiksi, saa nähä saanko kerättyä rahaa tarpeeksi että voin toteuttaa kaikki! Tällä hetkellä asun couchsurfaten tai autossa ja syön niinku mikäki köyhä opiskelija. Jos löydän jostai halvan kitaran niin opettelen soittaa sitä ja meen kadulle.

Näillä mennään ja katotaan mitä tapahtuu!

Pitäkää passinne tallessa!

Okei, en suosittele passin hukkaamista ulkomailla. Mun ranskalainen ystävä teki sen. Tosiaan reilu kuukausi sitten tultiin Brisbaneen, ja illalla hän huomasi että passi ei ollut siellä missä yleensä, eli hänen käsilaukussaan.

Suosittelen nyt ensinnäkin, että raahaatte passia vain paikkoihin jossa tarvitte sitä. Esimerkiksi baariin soveltuu myös muut henkkarit (ajokortti, joskus kansainvälinen ajokortti jos se on kontaktoitu, henkilökortti, austraalialainen henkilökortti). Suomalainen ajokorttini (tekstit suomeksi ja ruotsiksi) on kelvannut aina henkkariksi baariin. Sen voi jättää hostelleissa yleensä respaan, tai ihan vaan huoneeseen (joka voi olla riskialtista jos on dormihuone, oon kyllä aina jättäny ja vielä on pysyny tavarat tallessa).

Oli myöhäinen ilta kun huomattiin että passi on hukassa, ja ensiksi pengottiin tietenkin kaikki tavarat, laukut, koko meidän huone ja pari muuta huonetta jossa tämä ystäväni oli viime aikoina käynyt. Viimeksi oltiin nähty passi edellisenä iltana kun oltiin oltu kalliokiipeilemässä Kangaroopontissa (myöhemmin kävin sielläki lenkkeileen ja katteleen mutta ei näkyny yksinäistä passia). Käytiin sit poliisiasemalla kyseleen onko sitä näkyny ja mitä pitäis tehä (tosi ystävällisiä poliiseja, mutta ei ollu näkyny).

Seuraavana aamuna meillä oliki lähtö Noosaan, mutta aamulla ennen tätä käytiin ilmoittamassa respaan mitä on tapahtunu ja että jos löytyy niin soittakaa, uudestaan poliisiasemalla tekeen katoamisilmoitus, Ranskan suurlätetystössä kysyyn mitä tehdään ja saatiin sieltä nippu papereita täytettäväksi, sekä ohjeet mitä pitää tehä uuden passin hankkimiseksi. Mentiin Postiin ottaan passikuvia papereihin, jotka piti lähettää Sydneyhin. Saatiin tieto, että jossai välissä hänen pitää mennä Sydneyhin allekirjoittaan papereita ja antaan sormenjälki uuteen passiin. Tämä oli aika perseestä, koska hän on kiertämässä Australiaa ympäri juuri toiseen suuntaan, ja joutuu siis palaamaan Noosasta takaisin Brisbaneen. Nyt piti siis jäädä Brisbanen huudeille odottamaan puhelinsoittoa Sydneystä.

Puhelinsoittoa ei ollu kuulunu vajaan viikon Noosa-loman jälkeen, joten hän soitti sinne. Pitäisi tulla sähköpostia parin päivän sisällä. Eipä kuulut, soitto uudestaan. Selvisi, että tietoja ei oltu annettu tarpeeksi uutta passia varten. Uusia papereita täytettäväksi, samana päivänä faxattiin tiedot hostellista Sydneyhin. Muutaman päivän odotus, ja vihdoin tieto että tervetuloa Sydneyhin seuraavan viikon perjantaina.

Oltiin kateltu hänelle lentoja ja suunniteltu että mä huolehdin hänen matkatavaroista Brisbanessa sillä aikaa, kunnes keksin loistoajatuksen; vuokrataan campervan ja tehhään viikon roadtrip Sydneyhin ja takaisin! No, reissu oli hyvä ja passiasiat saatiin kuntoon. Hän pystyi tilaamaan uuden passinsa Perthiin, jonne hänen siis pitäisi parin kuukauden päästä rantautua. Nyt hän on jossain päin Pohjois-Australiaa matkalla. Toivottavasti passi on ajoissa perillä, ettei tule lisää ongelmia. Ystäväni olisi tarkoitus lentää kesäkuussa Melbournesta Ranskaan, ja ilman passia tämä ei luonnollisestikaan onnistu.

Uusi passi maksoi jotain $100, plus matkat Sydneyhin ja takas, uusia passikuvia, postituskuluja, puhelinsoittoja ja muuta pientä kivaa sekä loputtumasti stressiä ja uusia matkasuunnitelmia. Pitäkää siis passinne tallessa!