Miksi lapset pihalla juoksee ympyrää väärään suuntaan?

Hyvät australialaiset,

Voisitteko opetella käyttämään esim. kahvinkeitintä (ja juomaan kahvia, alkaa jo kyllästyttää se että työkaverit luulee mun tehneen cuppa chinon väärin kun tein itelle vaan quatro espresson (”Oot unohtanu maidon sun kahvista. Käy hakeen se kylmäkaapista niin voit juoda kahvis!”)), kuivauskaappia (siis oikeesti..), juustohöylää ja tiskiharjaa. Kiitos. Ja suunnistus- ja kiipeilykamojen hankkimisen vois ehkä tehä vähän helpommaksi. Ei tarvis tilata Suomesta asti nettikaupoista. Onhan se toisaalta ihan hienoa että kun täällä suunnistaa niin rastilipuissaki lukee ”Suunto”. Ihan ko olis kotona, paitsi kartta on paska, maasto kehno ja radat lähinnä itkettää?

Olisi myös kiva jos vesihanasta saisi kylmää vettä myös lämpiminä päivinä, mitä on täällä vuodessa noin 365. Ja koska lämmintä vettä kyllä löytyy aina hanasta, niin oppisitteko tiskaamaan sillä sitten?

Minua myös vähän kummastuttaa, kuinka esim. auton osto, pankkitilin hankinta ja töiden löytyminen sujuu alle tunnissa, mutta jos haluaa kirjastokortin, niin tarvit monen sivun selvityksen  asunnon isännöitsijältä  (ei pelkästään vuokranantajalta) kuinka oikeasti ja varmasti olet olemassa ja asut täällä. Tämä tietenkin vaatii ensin sitä, että pystyt asunnon omistalle todistamaan että olet oikeasti olemassa ja vieläpä laillisesti. Tämä voi onnistua näyttämällä passisi, viisumisi ja pankkikorttisi ja mielellään syntymätodistukset, viimeisimmät palkkalaskelmat, kouluarvosanat, syntymäpäiväkortit, facebook-profiilin ja lopuksi lemmikkikultakalojen nimikirjoitukset alle.  Ja tämän jälkeen voit mennä pankkiin pyytämään todistusta elämästäsi. Vielä en ole saanut hankittua siis kirjastokorttia, mutta olenkin käynyt sitä kysymässä vasta kahdesta kaupungista ja yhteensä viisi kertaa eri papereilla. Kyllä tämä ehkä tästä.

Voisitteko myös opetella leipomaan. En tajua mitä saatanaa te teette niillä neljälläkymmenellä erimerkkisellä alumiinifolio-rullalla, mutta leivinpaperia on mahdotonta löytää. Missä hiiva? Vispilät on kans kai jotain eurooppalaista eksotiikkaa. Ruuasta näin niinku muutenkin puheenollen. MISSÄ ON SOIJAROUHEET JA –SUIKALEET?! LINSSIT? RAEJUUSTO? MAITORAHKA? RUISLEIPÄ? YLIPÄÄNSÄ NORMAALI EPÄPULLALEIPÄ JA –JAUHOT?

Ja mikä hiton läppä se on että hampurilaisiin laitetaan porkkanaraastetta ja punajuurta?! Ja siitäkään ei ole iloa että henkkareita ei tarvi näyttää juuri koskaan (paitsi jos haluaa saada kirjastokortin), koska kalja maksaa kaupassa yhtä paljon kun baarissa! Tupakastakin saa maksaa $20 (reilu 15 euroa) 20 kappaleen askilta. Jos siis sulla on varaa ja halua polttaa.

Niin ja voisitteko lopettaa sen turhanpäiväisen ”hei mitä kuuluu!” –kyselyn, kun vaikka minä mitä yrittäisin vastata niin ei teitä tunnu edes kiinnostavan ja ette te kuuntele!  Ja miksi makuuhuoneissa on pehmeät lattiat? Ootteko te liian laiskoja ostamaan sänkyjä?! Ja tosi käteviä noi napit joista saa pistorasiat pois päältä, hyövää ladata puhelinta ilman sähköä!

Ja onko niin vaikeeta saada meduusat pois pohjoisrannikoilta merestä että on helpompi rakentaa rannat täyteen häkkejä joissa voi uida?!  Ja eikö kesällä pitäs olla yölläki valoisaa, miksi pimeys tulee jo kuudelta illalla, oi miksi? Ja vaikka ulkona olisi kamalan (ihanan) kuuma, niin ostoskeskuksissa, junissa ja kirjastoissa palelee. Kun poistuu kirjastosta ulos lämmittelemään, niin kylmyys on syöpynyt suhun niin syvälle että nämä talven +28 asteen lämpötilatkaan eivät saa sua hetkessä taas lämpimäksi. Miksei teillä ole täällä yhtään saunaa?

Onneksi voi sentään autossa istuessa (ja vittuuntuessa kummallisiin liikenneympyröihin ja liikenneympyräkäyttäytymiseen (mua ei kiinnosta tietää että sää pyörit siinä ympyrässä, mut mua kyllä kiinnostais tietää mistä reijästä sää ajat ulos!!) ja siihen että alkaa pesemään tuulilasia aina ko yrittää vilkuttaa) kuunnella kasettisoittimesta meidän omalta henkilökohtaiselta kasetilta irlantilaisia tuutulauluja. Joka päivä.

Tiian ensimmäinen työviikko Australiassa

Maanantai 30.4. 7 tuntia 25 minuuttia

Ensimmäinen työpäivä. Pomo on paikalla perehdyttämässä mua (totta kai aussienglannilla, kylläkin aika selkeällä) työhön. Toisena työkaverina kassalla on 19-vuotias mukava tyttö, joka ”ei aio kyllä koskaan lähteä Townsvillesta”. Kokki yrittää keksiä mulle tekemistä, koska olen keittiössä auttamassa. Katso ja opi. Onko täällä aina näin rauhallista? ”Hmn, aamuisin on vähän rauhallisempaa kuin illalla.” Selkeää. Missä on asiakkaat? No, olenkin ihan luonnonlahjakkuus tuotteiden pakkaamisessa. Saan myös huudella numeroita mikkiin omalla ranskalaissuomalaisella aksentilla niin että koko ranta raikuu. Kassa neuvoo kuinka taitellaan muovihaarukoita ja –veitsiä lautasliinaan nätisti. Kyllä tätä tekee mielellään tällä palkalla.

Tiistai 1.5. 7 tuntia 15 minuuttia

Paluu maanpinnalle. Uusi työkaverini katsoo minua päästä varpaisiin: ”Sä et taida osata puhua englantia?”. Öh, joo, en kovin hyvin, mutta opin koko ajan ja selviydyn ihan hyvin. ”Sä et tajua mitään.”, ”Tässä on kassakone. Tässä näin. Oletko opetellut nuo kaikki? Tästä painetaan tätä ja tästä tätä ja sit sun pitää aina kysyä että minkalaisena asiakas haluaa kalansa.” Pieni paniikki. Siis, pomo sano että mä saan olla keittiössä. Mut opetettiin eilen keittiöön. Ei mua laiteta kassalle. ”Kyllä se mulle sanoi että Tiia opetetaan tänä aamuna kassalle. Sun on nyt vaan oltava siinä. Sun pitää sit kans vastata puhelimeen.” Heiheihei, sää nimenomaan sanoit että mun englanti ei riitä, ei siinä oo mitää järkeä että mä vastaan kun en mä ymmärrä sit kuitenkaa mitään. ”Joo, mutta se on sun työ.”

Siinä sitten aamun iloisesti opettelin kassaa ja palvelin asiakkaita ko mikäki iloisen palvelun ammattilainen, muutamaan kertaan piti muutamat mongerrukset tarkentaa, mutta ei se ees lopuksi niiin vaikeeta ollu. (Paitsi että aina jos tietty anonyymi ystäväni oli vieressä niin se muisti mainita asiakkaille, että ”puhukaa selkeämmin ja anteeksi, hän ei oikein ymmärrä.”) Pahinta oli tosiaan ymmärtää mitä ne sano, koska kieli ja aksentti ja suomeksiki vieraat asiat joita myy. Pomo tulee neljän tunnin päästä käymään työpaikalla, eräs nimeltämainitsematon työkaveri menee juoruileen kuinka se on palkannu jonku idiootin tänne. Sit se tulee mun luo: ”Ei sun tarvikkaan olla kassalla, mun piti vaan vähän selittää sulle miten tää toimii.” Ahaa..

Iltavuorossa Ossi kysy pomolta että mikä tää juttu oli kun Tiia oli laitettu kassalle. ”Joo, mitähän ihmettä, mä nimenomaan olin sille sanonu että Tiiaa ei saa vielä laittaa kassalle.” Että tällä kertaa näin.

Keskiviikko 2.5. 7 tuntia 15 minuuttia

Uusintayritys ihanan työkaverin kanssa. ”Tänään sinä olet sitten aamusta asti keittiössä.” Selvä... Ensimmäisen 6,5 tunnin aikana 30 tilausta. Sitä voi sitten miettiä mitä kolme ihmistä siellä tekee sen ajan... Tää on kuulkaas luovaa työtä. Keksin mitä mielikuvituksellisimpia paikkoja mistä pyyhkiä pölyjä ja mitä muuten siivota. Myös komea nuori jääkokisautomaatin korjaaja varmaan sai musta tosi tervehenkisen vaikutelman ko se korjas yli tunnin meidän automaattia ja koko sen ajan mää taittelin muovihaarukoita ja –veitsiä lautasliinoihin ja lauleskelin suomalaisia lauluja itsekseni.

Ja tämän hiljaisen päivän ratoksi totta kai tuleekin sitten jono juuri kun edellinen kokkimme lähtee ja seuraava saapuukin töihin 25 minuuttia myöhässä.

Torstai 3.5. VAPAA!

Perjantai 4.5. 4 tuntia

Tällaset naurettavan lyhyet työpäivät menee ihan hujauksessa. Vaikka tänään oli jopa asiakkaita! Jengi oli ihan sekasi ko tuli monta tilausta yhtä aikaa. ”Kiireinen päivä!” Joo, todellakin. Tein parhaimmillaan ehkä kolmea hampurilaista yhtä aikaa. Eikä ollu oikeesti mitää hätää. Tänään tuli kyllä kans hulluna pakasteita ja sellasta kamaa, mut meitä oli sentää neljä töissä nii ei ollu mitää hätää. Tää alkaa koko ajan tuntua kivemmalta. Kannattaa eka olla Suomessa töissä ravintolassa ja sen jälkeen tulla tänne näiden rauhallisten aussien sekaan. Hiljaa hyvä tulee.

Lauantai 5.5. VAPAA!

Sunnuntai 6.5. 5 tuntia

Jes, ensimmäinen päivä kun piti koko ajan tehdä jotain ja oli jopa asiakkaita koko ajan! Tein montaa hampurilaista yhtä aikaa ja tein kaikkea muutakin ja tarjoilin ihan sikana. Se on muuten kivaa, että jos on jotai 30 tilausta yhtä aikaa ja kokit vähän kusee järjestystä niin se on tarjoilijan vika kun isommat numerot saa tilaukset pöytiin ensin. Minä yritän sievästi omalla ihanalla aksentillani huudella numeroita pitkin pihaa ja juosta täysien tarjottimien kanssa ja pyydellä anteeksi ja kiittää ja hymyillä nätisti. Se on ihan hauskaa!

Pomo oli kyllä tämän jälkeen sitä mieltä että Tiia tarvii nyt varmaan kaksi päivää vapaata kun on ollut niin rankkaa. A lamb!