Urheilua Australiassa

Olen tosiaan yrittänyt vähän vasemmalla kädellä myös suunnistaa täällä välillä. Brisbanessa pyöriessä kävin muutamassa iltarastityyppisessä tapahtumassa (jotka oli kyllä keskellä päivää). Pääosin ne oli street/park –suunnistusta, yhessä päästiin jopa vähän ”metsään”.  Kyllä niitä kenguruita kuitenkin näkee näköjään ihan pienemmissäkin metsätilkuissa.

Ainakin Queenslandin alueella on erinnäisiä orienteering clubeja, joihin voi liittyä aika helposti. Ilmeisesti kilpailu ei ole täällä yhtään niin yleistä ja nämä porukat täällä tuntuivat olevan vähän vanhempien ihmisten päiväkahvikerhoja. Löysin kuitenkin myös jonkun tapahtuma(kisa)kalenterin, mutta kisoja on loppujen lopuksi aika vähän, ja täällä on välimatkat aika pitkiä ja oon vähän köyhä, joten eipä oo ainakaa vielä tullu eksyttyä mihinkää suurempiin tapahtumiin.

Nyt Townsvilleen rantautuessa halusin löytää enemmänkin suunnistuspaikkoja, koska oon täällä useamman kuukauden. Otin yhteyttä paikalliseen ”Totally Tropical Orienteering Club” –seuraan, joka on ilmeisesti hyvin, hyvin pieni, mutta järjestää suhteellisen säännöllisesti tapahtumia ja pääsin liittymään mukaan! Olen nyt käynyt heidän kanssa yhdessä bush O –eventissä, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus, ja yhdessä kolmen tunnin street/park –eventissä, jossa oli  paljon rasteja ja sai hakea mitä ehti.  Sen lisäksi parissa vähän ”normaalimmassa” puistosuunnistustapahtumassa. Oon myöhemmin talvella (joskus heinäkuussa) menossa jonnekkin viikonlopun kestävälle puskaleirille, mikäli muistan pyytää töistä vapaata.

Tässä vähän paikallista karttapornoa innokkaimmille.              

Anderson Park, Townsville

             

Hain rastit järjestyksessä 25, 5, 6, 8, 7, 9, 15, 16, 18, 17, 22, 21, 23, 24, 20, 19, 10, 13, 14, 12, 11, 47, 36, 35, 34, 31, 28, 44, 27, 32, 33. Kaksi sai siis skipata.

Huimia sisäseinäkiipeilykokemuksia en oo täältä saanu, oon käyny sisäkiipeileen vaan Townsvillen Genesiksellä, eli sellasessa urheilukeskuksessa jossa on kans muutamia seiniä. Joko australialaiset ei jaksa loistavien ulkokiipeilymahdollisuuksiensa takia panostaa sisäkiipeilyyn, tai sit oon Salmisaaren Kiipeilyareenan kuluttajana tottunu liian hyvään, mutta ei tuonne jaksa innostua lähtemään edes joka viikko, vaikka paikallisen yliopiston kiipeilyseuran JCUCC:n jäsenenä mulle maksais se vaan $5 kerta. Välineitäki sais vuokrata ilmaseksi mutta mulla on omatki kyllä. Seinät siis on ihan hienot, löytyy kans vähän negatiivista, mut niitä ei oo muutettu yhtää sinä aikana ko oon täällä ollu, värikoodaus on ihan perseestä (vähän sinne päin, jotku on vähän kaks värisiä ja toiset menee vähän ristiin, pittää aina vähän itte miettiä), suurin osa reiteistä on mulle joko ihan liian vaikeita tai helppoja, eli sellasia rakentavia ja kivoja on tosi vähän. Creidaus on erilainen, eli on vähän kans vaikea arvoida mikä ois hyvä. Lisäks loppuvuorosta otteet on todella limasia koska siellä käy tosi paljon porukkaa... Ja siellä on sellaset tympiät maahankiinnitetyt automaattivarmistuslaitteet jotka on tosi epäkätevät!

Mutta sen sijaan ulkona on ihana kiipeillä! Brisbanessa kävin ihanan jenkkipojan Joshin kanssa kiipeilemässä Kangaroo Pointissa yöllä, koska pimeellä kiipeeminen on hienoa ja sinne on laitettu kivat spottivalot. Kangaroo Pointissa on tosi paljon erilaisia seiniä pitkällä kalliolla, joka menee joenvarrella. Siellä käy tosi paljon kiipeilijöitä, että jos on vaikka yksinkin Brisbanessa niin luultavasti voi vaan mennä sinne ja ahdistella vähän ihmisiä niin löytää kiipeilykavereita.

Townsvillessa oon käyny pari kertaa tuolla paikallisten suosimalla Mt Stuartilla, joka loistaa kauniina heti yliopiston takana, ja josta on ihan mielettömät näkymät kaupungin yli ja merelle. Itse kiipeiltävät kalliot ovat siis tosi korkealla, ja kiipeillessä tuntuu että on kiivennyt paljon enemmän kuin onkaan. Tässä viereisellä Magnetic Islandilla on kuulemma paljon paikkoja, meidän piti tehdäkin sinne reissu yks viikonloppu mutta sato vettä niin se jouduttiin perumaan. Lisäks tässä on kans pari muuta mestaa jotka oottaa testaamista. Nyt on ollu käsi aikas kipiä pari viikkoa nii oon yrittäny olla rääkkäämättä sitä liikaa.

Kiipeilyn lisäksi näitä kivoja mäkiä on kiva hyödyntää ihan vaan lenkkeilyn ja vaeltelun nimissä. Olen kiivennyt, juossut ja ryöminyt tuohon kaupungin keskellä olevalle Castle Hillille ihan liian monta kertaa. Muutenkin täällä on ihan kiva juosta, koska maasto on epätasaista. Toisaalta tykkään kans juosta aamulla aikaisin auringon noustessa Strandia pitkin muiden riemuidioottien kanssa. Täällä ei kyllä voi lähteä juoksentelemaan ”ihan vain metsään”, niin kuin Suomessa. Eikä täällä mitään pururatoja ja hiihtolatuja ole – nyt on kylmin aika talvesta menossa, eli suunnilleen Juhannus, ja täällä on lämpimämpi ko Suomessa. Jotenki surullista.

Kiipeilystä vielä sen verran että kun lähetään vähän matkusteleen Australiassa niin tarkoitus olis käydä totta kai kiipeileen Mt Arapileksella ja mahdollisesti Mt Buffalolla ja jossain päin Blue Mountainseja, sekä jos eksyn Tasmaniaan niin siellä sitten. Saa nähdä.

Jos tykkää vesiurheilusta niin Australia on sun unelmamaa. Mää vihaan sitä. Tai en vihaa, oon vaan aina ollu niin huono uimaan ja epäluottavainen veden suhteen. Oon aina ollu se pieni uimakoululainen joka tutisee eniten altaan reunalla. Tämä oli siis yksi syistä jotka toi mut juuri Australiaan; pitäs oppia tykkäämään enemmän vedestä.

Uiminen on ihan hauskaa meressä sillon kun on aaltoja ja saa käyttää energiaa eniten siihen että ei huku. Meillä on toki täällä tuo meidän uima-allas että sitähän vois vaikka joka päivä vaan uida ja uida ja treenata sitä. No, en myöskään ole mikään auringonottajaihminen (tylsää!), joten jos eksyn jonku kans rannalle niin mielummin käyn välillä urpoileen vedessä kun makaan vaan koko päivän paikallani. Bodyboard on kyllä ihan hauska vesilelu ottaa mukaan hyviin aaltoihin!

Surffaus oli kyllä yksi asia mitä halusin opetella täällä. Voi kyllä olla että se jää oppimatta. Olen käynyt kerran surffaamassa, ja se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Se on tosi vaikeeta! Aion mennä vielä uudestaan ja mahdollisesti myös Uudessa-Seelannissa kun sinne eksyn.  On se kuitenki sellanen juttu mitä pitää kokeilla kun tänne asti raahautuu. Vaikka olen kyllä myös tavannut umpiausseja jotka ei ole kuulemma ikinä surffannu. Mene ja tiedä. Lisäsurffaamisen lisäksi listalla on vielä ainakin riutalle menemistä ja snorklaamista, jos rahaa tai sponsoria löytyy niin myös sukeltamista.

Brisbanessa tuli yhessä vaiheessa pelattua jonku verran korista, mutta kaipaan sitä ja säbää kyllä tosi paljon. Ja umpihankifutista! Oon kuitenki opetellu pelaa tennistä koska meillä on tää oma tenniskenttä katolla. Sekin on ihan hauskaa jos ei paista aurinko suoraan silmään. Musta tuntuu et aussit pelaa tosi paljon golfia, mut sitä en oo vielä kokeillu...

Sit oon totta kai säännöllisen epäsäännöllisesti (lähinnä yöaikaan töistä tullessa iltavuoron jälkeen kun järki ei enää kulje) hyötykäyttäny myös meidän taloyhtiön kuntosalia, mutta siellä on tosi vähän laitteita että siellä ei nyt niin kauan jaksa aina olla. Oon kyllä opetellu venytteleen vähän enemmän ko Suomessa. Ainakin välillä. Että sitä vaan että oon ihan teräskunnossa sit ko tuun takas Suomeen!

Paloja elämästä

Pomo erotti mun suosikkityökaverin, ruotsalaisen sievän pojan. Ja meidän uuden ranskalaisen kokin jonka piti olla vähintäänkin yli-ihminen. No, ainaki mulle ilmesty yhtäkkiä lisää tunteja.

Sitä huomaa pikkuhiljaa että alkaa rakentaa täällä asioita joita Suomesta kaipaa. Pari viikkoa meni ennen ko tajus että täältä ei oikeesti saa kunnon kahvia. Huumori alko loppua siitä kuukauden päästä. Sit ryhdistäydyttiin ja alettiin totutella pahaan pikakahviin pitkin hampain. Siitä ei oo vielä toivuttu, mutta elossa ollaan. Työkaverit on jo oppinu että meijän ei oo pakko laittaa maitoa meijän espressoihin.

Tän jälkeen vähän väliä sitä on yrittäny valmistaa tuttuja ruokia, joista ei kotona edes niin välitä; makaroonilaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Sit sitä on ostanu kitaran, uuden kameran, kakkuvuoan ja auton, hankkinu kirjastokortin ja vähän lissää vaatteita. Pian sitä huomas päivät pelaavansa tietokoneella Herttaa sillon kun naapurin netti ei päästä Facebookiin, ja nyt kun kämppis lähti Brasiliaan niin kannettiin sohva parvekkeelle ja alettiin askarteleen keskellä yötä olohuoneen lattialla aaltopahvista Carcassonne-laattoja samalla ko juodaan kaljaa.

Ollaan varmaan tän taloyhtiön ainoat asukkaat jotka käyttää tähän aikaan vuodesta katolla sijaitsevaa uima-allasta. Kyllähän sitä joulukuussaki Suomessa käydään avantouimassa, eihän tää täällä oo mitään. Töihinki voi mennä lyhyissä shortseissa nyt ko työkaverit on alkanu käyttää villapaitoja.

Se on jännä ko kaiken maailman turistit kuvittelee että ne voi pyöräillä Australian ympäri kahessa viikossa. Perusajatus on että halutaan nähä Sydneyn oopperatalo, Great Barrier Reef, outback ja tietty siellä se Uluru ja sit vähä käyä Tasmaniassa ainaki. Aikaa tähän vois käyttää sen viikon. Ite tietty tänne saapuessa ilman suunnitelmia kuvittelin että jos sitä pääsis kokeilee surffausta ja nähä kengurun. Tässä on laskettu nyt että paljonko tarvii aikaa ja rahaa jos haluaa ajaa 15 000 kilometriä ja vielä nähäkki jotaki. Kassellaan mitä tapahtuu. Oon sentää opetellu vaihtaan autoon renkaat ja akun ja vinkkarit. Liikennesääntöjä täällä ei tarvi paikallistenkaa osata nii mitä niitä turhaan opettelemaan.

En tajua mikä toi aussien perversio lippalakkeihin on. Niitä on kaikilla ja niitä saa joka teemabileissä oheiskrääsänä lisää. Mut ei ne näytä täällä sen paremmalta ko Suomessakaa.

Meillä on nyt kaks saksalaista couchsurfing-poikaa kylässä. Laitettiin ne heti ekana iltana syömään mausteetonta makaroonilaatikkoa ja lattialle piirteleen meijän kans uusia Carcassonne-laattoja. Niitten edellinen ja eka hosti oli cairnsilainen vanha homonudisti, joten ei ehkä silti vedetty vertoja sille. Silti ne alko puhua illalla Darwiniin liftaamisesta.

Pojat kertoi meille miten kokemalla oppii selviytymään jos on vain vähän rahaa. Couchsurfing, hitchhiking ja carrot button. En kertonu että mää keksin ne jo kauan sitten.