Myydään auto ensi joulukuussa (tai tammikuussa) Sydneyn lähellä (toivottavasti, olettaen että se ei hajoa matkalla Australian ympäri). Auton sijainti tällä hetkellä Darwin (Northern Territory). Rekisteröinti on Queenslandissa.
Autossa on uusi akku ja uudet vinkkarit (tai oli viime kesäkuussa). Käytetty huollossa elokuussa. Kaikki on periaatteessa hyvin, paitsi auto pitää välillä outoa ääntä. Ilmeisesti vaihteistossa on jokin reikä. Auto on siis puoliautomaattivaihteinen, koska äänen saa pois jos vähän kikkailee vaihteiden kanssa. Takarenkaat ovat eri paria keskenään ja eri paria eturenkaiden kanssa.
Auto on vuosimallia -94, eli nainen parhaassa iässä! Soveltuu myös hyvin väliaikaiseksi kodiksi, jos ei vaadi turhia mukavuuksia. Nukkuminen on testattu molemmilla etupenkeillä, takapenkillä poikittain ja takakontissa ihan joka suuntaan. Takapenkillä voi myös kuivattaa pyykkejä pyykkinarulla.
Kaupan päälle saat muun muassa kaksi tennismailaa, tyhjiä maitopurkkeja, kainalosauvat, party-hattuja (eri värejä) ja muovipusseja (n. 400kpl). Ratti on autossa väärällä (oikealla) puolella.
Radio ei toimi, koska akun vaihtamisen jälkeen se alkoi vaatia radiokoodia. Fordin liikkeessä sanottiin että koodia ei löydy, koska auto on niin vanha. Kehottivat ostamaan uuden (radion). Mutta koska koodi on nelinumeroinen ja vaihtoehtonumeroita on kuusi, niin radiokoodivaihtoehtoja on siis vain 1296. Todennäköisyys osua oikeaan on siis 0,00077160494 ja se kasvaa koko ajan sitä mukaan kun koodeja arvailee. Koodia voi arvata kerran uudestaan per auton käynnistys. Lista arvatuista koodeista tulee myös mukaan, kiva matkaleikki siis!
Jos keksit koodin, niin voit hyödyntää myös kauppaan sisältyviä kasetteja, ja kuunnella irlaintilaisia tuutulauluja!
Auto on siis valkoinen, siinä on neljä rengasta ja ovea, viisi penkkiä ja rastilippu taustapeilissä. Tarjouksia otetaan vastaan missä ja milloin vain.
tiistai 18. syyskuuta 2012
lauantai 1. syyskuuta 2012
Uusia seikkailuja
Mun saudiarabialainen ex-kämppis oli ihan liekeissä kun sen paasto loppu ja se sai taas syödä aamupalaa. Se myös kertoi että sillä on 200 kamelia, mutta ne ei asu sisällä vaan siis aavikolla.
Saatiin töistä potkut, Ossin tietokone hajos ja matkasuunnitelmat on taas muuttunu mut onneksi elämän glamourisuus ei ole yhtään vähentynyt.
Kaikki pro-kiipeilijät täällä kyselee toisiltaan että ovatko kiipeilleet Euroopassa. Se on nimittäin kova juttu. Mäkin voisin valehtelematta aina kertoa, että kyllä, olen käynyt kiipeilemässä Euroopassa. Se ei nimittäin kuulosta yhtään niin pätevältä jos vain sanoo että joo, olen kiipeillyt Suomessa koska olen sieltä kotoisin.
Olen vähän australialaistunut. Käytin yhtenä päivänä vähän aikaa lippalakkia. En siltikään ymmärrä tuota lippalakkijuttua.
Mut on taas kutsuttu luovuttamaan verta. Vois mennä sit ko on rahat niin lopussa ettei oo varaa muuten syödä.
Mutta ollaan tosiaan nyt taas lomalla ja lähdetty reissuun! Kilometrejä on suunniteltu ajettavaksi täällä enemmän kuin olisi matkaa kotia Suomeen, joten katsotaan miten tästä selviydytään.
Mitä pitää tehdä, että romanttisen kynttiläillallisen jälkeen pääsee takapihalla olevaan, kynttiläsoihduin ympäröityyn, ulkoilmaporealtaaseen viinilasillisen kanssa? Kun lasi tyhjenee, niin alaston mies tulee kuin tilauksesta täyttämään lasin? Älä sano uusiseelantilaisille vanhoille homonudistimiehille ei. Ne kylpyankat mitä se toi ammeeseen oli kyllä vähän jo arveluttavia.
Mä rakastan käydä snorklaamassa Isolla Valliriutalla. Korallit ja värikkäät kalat on niin kauniita. Elämä tuntuu niin täydelliseltä kun on merellä.
Myös Josephine Fallsin luonnonvarainen kiviliukumäki pienessä paratiisissa oli kaunis kokemus. Varsinkin hollantilaisten, englantilaisten ja belgialaisten couchsurfareiden kanssa.
Matkalla ollaan tehty hienoja heräteretkiä. Yhdestä kylästä löydettiin kahvimuseo. Ensimmäinen maksullinen museo, jonne on menty. Siellä sai juoda kahveja ja syödä suklaita niin paljon kuin halusi. Oltiin siellä kolme ja puoli tuntia. Ensimmäisen kerran oikeasti hyvää kahvia Australiassa. Paras aamukahvipaikka ikinä!
Undara Volcanic National Parkissa käytiin tulivuoressa. En tajua mitä ne kengurut sielläkin teki. Niitä on ihan joka paikassa. Tienposket täynnä, eläviä ja raatoja.
Käytiin läpällä myös Karumbassa, koska siitä tuli vain noin 140 kilsaa ylimääräistä ja päästin kuitenkin näkemään meri. Löydettiin myös metsän keskeltä mielenkiintoinen yöpaikka. Illalla tehtiin nuotio ja lauleskeltiin selvin päin surullisia suomalaisia juomalauluja kitarasäestyksellä, kunnes eräs naapurileirin hieman juopunut queenslandilainen vanha rouva tuli ylistämään meitä. Pian hänen palattua omaan leiriinsä sieltä kuului miehekäs mörähdys: "HYVÄÄ ILTAA! ONKO KYLYMÄ? TULUKAA TÄNNE!"
Joten pakkohan sinne oli rientää. Viisi naista ja yksi mies - kuusi asuntoautoa. Autoissa asuvia vanhoja sinkkuihmisiä, enemmän tai vähemmän kännissä, yhdessä juomassa viiniä ja syömässä eräänlaista pullaa sekä nauttimassa elämästä. Mies oli suomalainen, joka oli muuttanut 7-vuotiaana mount Isaan. "Mount Isassa on vain puoli astetta kylmempää kuin helvetissä", hän kertoi. Tämän koimme itse myöhemmin. Tämä mies myös kertoi, että ei kannata mennä viereiselle ojalle uimaan. "Neljä koiraa, kissa ja musta mies kuukauden sisällä". Koska krokotiili. En tiedä kuinka urbaani tämäkin legenda oli, mutta päätin olla ottamatta riskejä. Sen sijaan peseydyin aamulla ämpärillä ja mukilla turvallisesti maalla.
Matkalla syömme yleensä hyvin säilyviä asioita, koska meillä ei ole jääkaappia. Kuvittele kalapuikon muotoinen köntti kuivunutta hevosen paskaa. Hyvää.
Olemme nyt siis Mount Isassa. En tiedä olisiko matkalla ollut kenttää, koska akkuni oli loppu. Tästä johtuen en siis päässyt kertomaan Joonakselle että olemme täällä perjantaina. Mutta ei se mitään, kun sain puhelimeni lataamaan ja viestin lähetettyä, hän vastasi heti: "Haha. En voi uskoa että oletta oikeasti täällä. Ei täällä voi kun ajaa maastoautoa ja ampua kenguruita."
Eli siis asumme nyt Joonaksen luona muutaman päivää. Ihan kuin olisi saapunut Suomeen! Täällä on suomenlippu seinällä, suomalaisia elokuvia ja kirjoja, salmiakkia ja paljon kaljaa. Sekä on todella outoa puhua suomea muille kuin Ossille!
Rakastan ihmisiä jotka vastaa "totta kai" jos kysyn, että lähdetäänkö ensi viikolla ajamaan 2000 kilometriä keskelle-ei-mitään katsomaan yhtä kiveä. On siis suunnitelmaa myös ensi viikoksi.
Saatiin töistä potkut, Ossin tietokone hajos ja matkasuunnitelmat on taas muuttunu mut onneksi elämän glamourisuus ei ole yhtään vähentynyt.
Kaikki pro-kiipeilijät täällä kyselee toisiltaan että ovatko kiipeilleet Euroopassa. Se on nimittäin kova juttu. Mäkin voisin valehtelematta aina kertoa, että kyllä, olen käynyt kiipeilemässä Euroopassa. Se ei nimittäin kuulosta yhtään niin pätevältä jos vain sanoo että joo, olen kiipeillyt Suomessa koska olen sieltä kotoisin.
Olen vähän australialaistunut. Käytin yhtenä päivänä vähän aikaa lippalakkia. En siltikään ymmärrä tuota lippalakkijuttua.
Mut on taas kutsuttu luovuttamaan verta. Vois mennä sit ko on rahat niin lopussa ettei oo varaa muuten syödä.
Mutta ollaan tosiaan nyt taas lomalla ja lähdetty reissuun! Kilometrejä on suunniteltu ajettavaksi täällä enemmän kuin olisi matkaa kotia Suomeen, joten katsotaan miten tästä selviydytään.
Mitä pitää tehdä, että romanttisen kynttiläillallisen jälkeen pääsee takapihalla olevaan, kynttiläsoihduin ympäröityyn, ulkoilmaporealtaaseen viinilasillisen kanssa? Kun lasi tyhjenee, niin alaston mies tulee kuin tilauksesta täyttämään lasin? Älä sano uusiseelantilaisille vanhoille homonudistimiehille ei. Ne kylpyankat mitä se toi ammeeseen oli kyllä vähän jo arveluttavia.
Mä rakastan käydä snorklaamassa Isolla Valliriutalla. Korallit ja värikkäät kalat on niin kauniita. Elämä tuntuu niin täydelliseltä kun on merellä.
Myös Josephine Fallsin luonnonvarainen kiviliukumäki pienessä paratiisissa oli kaunis kokemus. Varsinkin hollantilaisten, englantilaisten ja belgialaisten couchsurfareiden kanssa.
Matkalla ollaan tehty hienoja heräteretkiä. Yhdestä kylästä löydettiin kahvimuseo. Ensimmäinen maksullinen museo, jonne on menty. Siellä sai juoda kahveja ja syödä suklaita niin paljon kuin halusi. Oltiin siellä kolme ja puoli tuntia. Ensimmäisen kerran oikeasti hyvää kahvia Australiassa. Paras aamukahvipaikka ikinä!
Undara Volcanic National Parkissa käytiin tulivuoressa. En tajua mitä ne kengurut sielläkin teki. Niitä on ihan joka paikassa. Tienposket täynnä, eläviä ja raatoja.
Käytiin läpällä myös Karumbassa, koska siitä tuli vain noin 140 kilsaa ylimääräistä ja päästin kuitenkin näkemään meri. Löydettiin myös metsän keskeltä mielenkiintoinen yöpaikka. Illalla tehtiin nuotio ja lauleskeltiin selvin päin surullisia suomalaisia juomalauluja kitarasäestyksellä, kunnes eräs naapurileirin hieman juopunut queenslandilainen vanha rouva tuli ylistämään meitä. Pian hänen palattua omaan leiriinsä sieltä kuului miehekäs mörähdys: "HYVÄÄ ILTAA! ONKO KYLYMÄ? TULUKAA TÄNNE!"
Joten pakkohan sinne oli rientää. Viisi naista ja yksi mies - kuusi asuntoautoa. Autoissa asuvia vanhoja sinkkuihmisiä, enemmän tai vähemmän kännissä, yhdessä juomassa viiniä ja syömässä eräänlaista pullaa sekä nauttimassa elämästä. Mies oli suomalainen, joka oli muuttanut 7-vuotiaana mount Isaan. "Mount Isassa on vain puoli astetta kylmempää kuin helvetissä", hän kertoi. Tämän koimme itse myöhemmin. Tämä mies myös kertoi, että ei kannata mennä viereiselle ojalle uimaan. "Neljä koiraa, kissa ja musta mies kuukauden sisällä". Koska krokotiili. En tiedä kuinka urbaani tämäkin legenda oli, mutta päätin olla ottamatta riskejä. Sen sijaan peseydyin aamulla ämpärillä ja mukilla turvallisesti maalla.
Matkalla syömme yleensä hyvin säilyviä asioita, koska meillä ei ole jääkaappia. Kuvittele kalapuikon muotoinen köntti kuivunutta hevosen paskaa. Hyvää.
Olemme nyt siis Mount Isassa. En tiedä olisiko matkalla ollut kenttää, koska akkuni oli loppu. Tästä johtuen en siis päässyt kertomaan Joonakselle että olemme täällä perjantaina. Mutta ei se mitään, kun sain puhelimeni lataamaan ja viestin lähetettyä, hän vastasi heti: "Haha. En voi uskoa että oletta oikeasti täällä. Ei täällä voi kun ajaa maastoautoa ja ampua kenguruita."
Eli siis asumme nyt Joonaksen luona muutaman päivää. Ihan kuin olisi saapunut Suomeen! Täällä on suomenlippu seinällä, suomalaisia elokuvia ja kirjoja, salmiakkia ja paljon kaljaa. Sekä on todella outoa puhua suomea muille kuin Ossille!
Rakastan ihmisiä jotka vastaa "totta kai" jos kysyn, että lähdetäänkö ensi viikolla ajamaan 2000 kilometriä keskelle-ei-mitään katsomaan yhtä kiveä. On siis suunnitelmaa myös ensi viikoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)