NORTHERN TERRITORY

Kun kerta asutaan vuosi Australiassa, niin ei sitä vaan voi olla menemättä outbackiin. Suurin osa Australiaa on sentään tätä tyhjyyttä. Tää tyhjyys oli vaan vähän outoa kun siellä oli niin paljon kaikkea.

Mount Isasta ei ollut pitkä matka rajalle. TENNANT CREEK masensi ja hämmensi mua. Se oli vain pieni kylä, jonka keskellä meni tie. Ja siellä oli todella kuuma. Talojen varjot olivat täynnä seiniin nojailevia aboriginaaleja, joilla ei näyttänyt olevan mitään järkevää tekemistä. Äkkiä pois. Lähellä oli sentään yksi järvi, jossa oli kiva käydä pulahtaan keskellä kuumaa päivää.

DEVILS MARBLES. Näitä hienoja kiviä käytiin katsomassa ja ihastelemassa juuri sopivasti ilta-auringossa. Nähtiin luonnonvarainen dingo ja loukkasin varpaani kun leikittiin vähän kivillä. Onneksi joku reipas skottimies riensi apuun ja lainasi laastareita.

Northern Territoryssa oli tosi paljon pelkkää ajamista. ”Se on jännä kun horisontissa näkyy jotain niin voi arvailla et onko se auto, road train vai kameli. Yleensä se on joku kyltti.” Ennen siellä ei ollut ollenkaan nopeusrajoituksia, nykyään lähes joka paikassa on 130. Joskus kylän kohdalla pitää hidastaa 100 tai 110. On kuulemma ollut niin paljon onnettomuuksia. Eräs paikallinen kyllä sanoi että onnettomuudet on olleet lähinnä sitä että 12 aboriginaalia pakkautuu johonki pikkuautoon ja kun ne ajaa 150km/h ja auto lentää kerran ympäri ja seitsemän niistä kuolee niin se on jo monta kuollutta. Mene ja tiedä.

ULURU. Olihan se hieno kivi. Ja jos kerran ajaa ympäri Australiaa niin eihän sitä vaan voi jättää näkemättä. Käveltiin sen ympäri, ei kiivetty päälle. Se on kuulemma epäpyhää. Ja henkinen painostus on kovaa täällä. Nähtiin se kuitenkin joka kulmasta. Ja Aamu-Luru ja Ilta-Luru. Ja koko Luruluru alko syöpyä verkkokalvolle niin että nähtiin sitä joka paikassa vielä kaksi viikkoa myöhemminkin. Eikä se leimahtanut liekkeihin auringossa. Kukaan ei syttynyt tuleen. Siellä oli myös vähän kylmä. Ja aikaa saatiin käytettyä kokonainen päivä. Noin 30 kilsaa Yularasta Alice Springsiin on ilmainen rest area.

KATA TJUTA. Hienoja kiviä. Tähän saatiin käytettyä toinen päivä. Musta toi oli ehkä vielä vaikuttavampi ko Uluru. Kata Tjutan mäet on myös korkeampia. Käveltiin kaikki reitit siellä. Tein myös seuraavana iltana iltataikoja ja uhrasin 20 käpylehmää nuotiolla koska olin ehkä vähän epäkunnioittava näin pyhää paikkaa kohtaan.

KINGS CANYON. Sama ajella 500 kilsaa ekstraa nyt kun kerta ollaan täällä. Ja nähtiimpähän kerranki hienoja kiviä! Käytiin vaeltaan kiva kuuden kilsan lenkki, maisemat oli aivan siistejä ja teki monesti mieli hypätä jyrkänteeltä alas. Matkalla tänne nähtiin villikameli ja –hevosia!

ALICE SPRINGS on ehkä himpun verran eristyksissä oleva kaupunki, jossa on kuiva joki ja paljon hiekkaa. Australialaiset joet on välillä vähän outoja kun niissä ei ole vettä. Alicessa oli kuitenkin kenttää (!) ja sain ladattua puhelinta (ihan ko siitä ois taas ollu hyötyä…). Käytiin pyörähtään läheisellä WEST MACDONNELL RANGESILLA katsoon että STANLEY CHASM oli maksullinen nähtävyys (skipattiin se) ja että SIMPSONS CAPILLA ei näkyny kenguruja. Nelivedolla ois varmasti voinu repiä lisää huumoria ja käydä kattoon lisää kiviä mutta meidän Ford päätti suunnata kohti pohjoista.

MATARANKA. Täällä ei kyllä varmasti oltais ymmärretty edes pysähtyä, jos ei oltais otettu kyytiin liftaria joka oli tulossa tänne. Hän kertoi kuumista lähteistä, siispä pysähdyimme lämpimästä aamuilmasta huolimatta pulahtamaan uimaan kuumaan jokeen.

KATHERINEN infossa oli kiva täti joka keksi meille paljon tekemistä. Aluksi mentiin KATHERINE GORGELLE vaeltamaan kolmeksi erittäin lämpimäksi (+36c) tunniksi 8,5 kilsaa. Nähtiin luonnonvaraisia kesyjä kenguruja. Tämän jälkeen mentiin keskustan tuntumassa sijaitsevaan kuumaan jokeen uimaan. Miksi kukaan ei ollut etukäteen kertonut mulle että täällä pohjoisessa on kuumia lähteitä?!

EDITH FALLS. Katherinesta vähän pohjoiseen oli ihan sieviä vesiputouksia, lyhyt vaellusreitti ja sieviä uintipaikkoja. Vesi oli tällä kertaa kylmää mutta ilma niin kuuma että se oli vaan mukavaa. Käytiin täällä vasta paluumatkalla.

DARWIN. Matka Katherinesta Darwiniin tuntui pitkältä, koska otettiin erittäin puhelias liftari kyytiin. Ilta-auringossa katsoin että nyt kyllä tulee kyytiin pitkätukkainen tyttö. Ei näössäni nyt niin paljon vikaa ole, mutta tämä vanha parrakas herra oli kyllä joka tapauksessa varsin hieno tyyppi ja varsinkin Ossi piti hänestä oikein kovasti!

Darwinissa punkattiin viikon verran suomalaisen Hannan ja tämän aussipoikaystävän Nickin luona. Oli kyllä tosi hienoa! Tavattiin Nick tosiaan viime huhtikuussa Mackayssa baarissa ja silloin hän sanoi rakastavansa meitä ja että jos ollaan joskus tulossa Darwiniin niin hän kyllä majoittaa meidät. No totta kai sitä piti tulla kylään!

Yleisen hengailun, Mindils Marketeilla käymisen, ulkoiltateatterin ja norjalaisten elokuvien, läheiden BERRY SPRINGSIN ja muiden coolien juttujen lisäksi tavattiin jälleen Moritz, saksalainen ystävämme joka oli aikaisemmin talvella couchsurfannut meillä Townsvillessa.

Darwin oli tosi kuuma, mut aivan hieno!

Yks päivä hengailtiin ihan pahaa aavistamatta Hannan ja Ossin kans parvekkeella kaljalla, kun Nick tuli kotiin ja iski pahvilaatikon keskelle pöytää. Hän oli löytänyt tosi ison, hienon hämähäkin. Siinä sitten jatkettiin kaljan juontia ja rupattelua uusi ystävämme keskellä noin 20 sentin päästä pullostani. Illalla käytiin totta kai palauttamassa tämä raukkaparka vielä luontoon.

FOGG DAM. Tämä sinällään on vähän turha paikka, jos ei rakasta ihastella suota ja vesilintuja. Sen lähellä oli kuitenkin tosi kiva paikka, jossa järjestettiin jumping crock –toureja, eli mentiin pienellä veneellä ajeleen Adelaide Riverille katselemaan krokotiileja. Opas heilutteli niille vavan päässä lihanpaloja, jotta pienet turistiparat näkis hyppäävät krokotiilit oikeassa koossaan ihan läheltä. Ei saanu ruokkia kädellä.

Mut tosiaan käytiin sitten myös ihastelemassa suota. Lähtiessä yritin käydä huussissa, mutta polulla tuli noin puolitoistametrinen krokotiili vastaan niin se reissu jäi sitten tekemättä..

KAKADU NATIONAL PARK. Ehkä edellisestä reissusta johtuen olin koko ajan varma että joudun tällä reissulla krokotiilin ruuaksi. Kakadu oli kyllä vähän pettymys. Sinne ei kannata mennä ilman nelivetoa, koska tosi moniin paikkoihin ei pääse ilman kunnollista maastoautoa. Täällä olis saanu hengailla kaksi viikkoa, me oltiin kaksi päivää.

Oli siellä toki hienoja kalliomaalauksia tarinoineen ja muutaman ihan hienoa maisemaa ja lyhyttä trackia. Pääasiassa kuitenkin paljon pientä puskaa ja suota, sekä etenkin yöllä paljon itikoita. Opasteet paikkoihin oli kans huonoja.

Monet pitää parempana mennä Litchfield National Parkiin Kakadun sijasta tai sen lisäksi. Se ei maksa ja on kuulemma hieno. Meillä ei nyt ollut kuitenkaan muka aikaa mennä molempiin ja mä halusin todistaa itse millainen Kakadu on, koska se on kuitenkin kuuluisampi.

Sitten taas kohti tyhjyyttä… Western Australian rajalla meiltä vietiin appelsiinit ja sammakot, sipuleita sai tuoda jos niissä ei ollut kuoria. Siispä siinä sitten vietettiin tovi rajamiehen seuratessa intensiivistä sipulienkuorintaa toivoen, ettei aiheuteta kovin suurta ruuhkaa rajalle.

Kangaroo Island

Löydettiin hyvä tarjous koskien kahta yötä Kangaroo Islandilla. Tarjoukseen kuului lautta (auton kanssa), majoitus, aamupalat ja activity-passi (kajakkeja, sandboardeja ja pyöriä). Mutta tähän tarvi neljä henkilöä, siispä ilmoituksia kehiin. Tapasimme eräänä maanantaiaamuna kaksi norjalaisiksi paljastunutta tyttöä Peterpansin aulassa valmiina uuteen seikkailuun!

Sovimme seuraavan aamun noukkimisajankohdaksi kello seitsemän, joten olimme kaikki tyttöjen hostellin edessä skandinaaviseen tapaan varttia vaille. Matkalla lautalle mietimme kaikki yhdessä sopivaa paikkaa tappaa ja syödä uudet ystävämme. Mietimme myös sitä, että onko Muumipeikko homo vai onko minun englannissani vielä vähän kehitettävää.

Ms Ossi oli auton kuljettaja, joten hän sai yksin ajaa auton lauttaan kun me muut menimme varailemaan paikkoja. Laivamatka oli lyhyt mutta jännittävä. Maissa lähdimme saman tien ajelemaan kohti lodgeamme väistellen kenguruiden, koalien ja possumien osia.

Saavuttuamme autioon lodgeen meille selvisi, että check in olisi vasta monen tunnin päästä. Ystävällinen staff-henkilö kuitenkin päästi meidät sisään ja huoneeseemme. Ema lähti kävelylle kun minä, Ossi ja Ida jäimme safkaamaan. Kun olimme Ossin ja Idan kanssa juoneet tarpeeksi teetä ja kahvia (jälkimmäistä oli varsinkin huolestuttavan vähän), niin päätimme lähteä etsimään Emaa. Löysimme hänet yhdeltä Australian kauneimmalta rannalta (australialainen mainonta ei tunne rajoja). Hän oli päättänyt raahata myös pyörän koko matkan puskan ja hiekan läpi rannalle. Varmaan joku norjalainen kiva puskaleikki. Ja sitten kajakoimaan!

Hienon ja uuvuttavan kajakointiretken jälkeen palasimme lodgelle suihkuun (lämmin vesi!), kahville ja nauttimaan toistemme laadukkaasta seurasta. Kävimme toki myös retkellä läheisessä bottle shopissa. Kuvittelimme mitä kaikkea hienoa voi tapahtua autiolla saarella… Ja joimme viiniä ja kaljaa.

Illan ja juttujen hämärtyessä pääsimme vielä ihastelemaan pihalle hyppivien kenguruiden nyrkkeilyä. Niihin ei vaan voi koskaan kyllästyä! Monta viinilasillista ja suomalais-norjalais-ranskalaista läpsyä myöhemmin sammuimme onnellisina oikeisiin sänkyihimme.

Seuraavana aamuna heräsimme vesisateeseen. Kääk! Reippaina aloimme tästä huolimatta Ossin kanssa pesemään pyykkiä. Kahvi loppui. Meillä oli suunnitelmana ottaa sandboardit ja mennä aavikolle, mutta oli märkää! Tutkimme vaihtoehtojamme ja päätimme hypätä autoon ja suunnata kohti Flinders Chase National Parkia. Ihastelimme kiviä ja hylkeitä.

Ajoimme myös surkeaa tietä kohti Snake Lagoonia. Minä näin käärmeen. Kävelimme monta kilometriä kohti kaunista, pientä, autiota hiekkarantaa. Ja takaisin.

Sitten takaisin lodgelle väsyneenä ja nälkäisenä. Söimme ja vähän huokaisimme. Opettelimme bosniaa ja suomea. Ihmettelimme ääneen, että mistä voisimme löytää munia, ja ystävällinen staff-henkilö taikoi meille kaksi munaa. Mahtavaa! Koska sade oli lakannut, niin päätimme lähteä kokeilemaan hiekkalautailua Little Saharaan. Aavikolla tuuli. Hiekkaa meni joka ainoaan reikään ja välillä ei luistanut oikein hyvin, mutta oli silti oikein kivaa!

Staff oli hankkinut meille lisää kahvia. Päätimme leipoa kakun koska meillä oli munia. Muut lodgen asukkaat olivat hieman epäileväisiä kakkumme suhteen, mutta pari ranskalaista suostui maistamaan.

Pimeyden laskeuduttua aloimme puhumaan Point Elleniin tehtävästä iltaretkestä. Staff oli nimittäin vihjaillut että siellä voisi nähdä pingviinejä! Huijasimme joukon ranskalaisia poikia mukaamme ja ajoimme sateiseen, pimeään, kivikkoiseen poukamaan. Kävelimme rantakivikossa valoinamme vain pieni majakka ja joidenkin superkännykät. Löysimme yhden kengurun, muttemme yhtään pingviiniä. Ranskalaiset pojat tunsivat itsensä huijatuiksi.

Viimeisenä aamuna olimme hyvin väsyneitä, vaikkakin aivan onnellisia. Check out oli 10 am ja lauttamme lähtöaika 7.30 pm, joten meillä oli koko päivä aikaa! Lähdimme ajamaan Vivonne Baysta kohti Penneshawenia. Pysähdyimme katselemaan jotain rantaa ja kiipeämään jonkin näköalamäen päälle. Sitten löysimme jotain mielenkiintoista: ilmaisia viininmaisteluja!

Automme oli hyytyä ylämäkeen ilmeisesti vähäisestä bensasta johtuen. Kun minä, Ida ja Ema aloimme maistelemaan viinejä, niin Ossi lainasi suppiloa ja lähti laittamaan autoon lisää löpöä bensavarastostamme.

Lopulta satamaan odottelemaan laivaa, syömään ja ihastelemaan merimaisemia. Oli tosi kylmä ja olin väsynyt. Emmekä nähneet taaskaan pingviinejä. Paluumatkalla aiheutimme Idan ja Ossin kanssa pahennusta laivalla pelaamalla läpsyä kovaan ääneen. Sitten takaisin kohti pimeyttä ja sen päässä siristävää Adelaidea.