Nyt ollaan tosiaan kierretty Australia ympäri ja nähty kaikki kuuluisat kivet, maailman kauneimmat hiekkarannat ja alan olla jo valmis lähtemään pois täältä. Tässä ois kuitenki vielä toista kuukautta aikaa tehdä rahaa (=löytää töitä) että paluumatkallakin voisi tehdä jotain - ei nimittäin ihan hirvittävän kamalasti kiinnosta tulla vielä tammikuun lopussa kylmään ja pimeään Suomeen ilman mitään järkevää tekemistä. Palataan asiaan sitten kun ilmat vähän lämpenee.
Yritän palailla menneisiin seikkailuihin vielä myöhemmin. Oon kuitenki nyt kaks viikkoa jo hajoillu Sydneyssä australialaisiin ja on melkein pakko saaha avautua siitä.
Mainittakoon vielä, että musta ei ihan heti voi saaha sellasta päivittäistä blogin ylläpitäjää, joka kirjoittaa (ja totta kai kuvittaa) päivittäin siitä kuinka aamulla vedän kokonaisen puolikkaan proteiinipatukan että jaksan koko päivän shoppailla ja nähä ah niin ihania ystäviäni (siis toki ootte ihania, mutta..), käyttää koiriaan ulkona ja vaihtaa päivässä neljä kertaa vaatteita (tai, no, mielialapukeutujana saatan joskus silti tehdä sen), käy salilla bodailemassa uusissa trenditrikoissa ja kävelee kaupungilla kiireisen näköisenä tyhjä pahvinen kahvikuppi kädessä (tai itse asiassa tein tänään sitä, koska australialaisista kaupungeista on vaikeaa löytää roskiksia).
Eli sori, vaikka oonkin asunut kohta vuoden ulkomailla, hankkinu pesunkestävän rusketuksen ja osaan jo melkein kysellä ihmisiltä kuulumisia ihan vaan siksi koska niin kuuluu tehdä, niin olen yhä se sama hippi joka ei aina jaksa harjata hiuksia ja jolla on eriparisukat ja polvet mustelmilla koska konttaan metässä kaiken vapaa-ajan.
Aluksi mulle yritettiin selittää että täällä pitää baariin mennessä laittautua nätiksi ja kauhisteltiin kun mulla ei ollut korkkareita ja käytän hassuja sanoja ja selitän paljon koska sanavarastoni oli niin suppea. Kyllä baariin pääsee samoilla tennareilla kuin Suomessakin ja samalla tavalla niin miehet kuin naisetkin tulee ihmettelemään kuinka joku osaa olla niin luonnollinen ja kaunis ilman että puolet tisseistä näkyy mutta naama ei. No niimpä, mut se vaan johtuu siitä että kaikki suomalaiset on vaan niin kauniita. Tulkaa vaikka katsomaan! Mutta tulkaa talvella, koska se meillä on aivan erityinen.
Kyllä, mulla on ikävä sitä että saa istua yksin pimeässä ja hajota pakkaseen. Kaipaan suomalaisia kotibileitä, joissa kaljat voi laittaa kylmään parvekkeelle, ei tarvi turhaan kysellä tuntemattomien kuulumisia ja saa istua jätkien kans vierekkäin sohvalla kaikki hiljaa keskittyen vain omaan kaljaansa.
Mutta niin, kohta on joulu ja sitä ei oikein tajua, koska täällä on koko ajan yli 20 astetta (nyt on siis ollu pari vähän kylmempää päivää) ja ei ole pimeää. Kaupunki on täynnä yli-isoja överijoulukuusia ja linja-autot on koristeltu niin ikään ihan järkyttävillä määrillä kuusenkoristeita.
Sydneyn julkinen liikenne on jämähtäny jonnekki kauas menneisyyteen. Täällä ei oo mitää kunnon bussikortteja, voi ostaa sellasia 10 kerran pahviläpysköjä jotka työnnetään bussissa automaattiin, kuuluu PIIP, ja siihen tulee leima. Ja ne on ihan törkeen hintasia eikä niillä voi vaihtaa bussia. Yhen urbaanin legendan mukaan tänne ollaan suunnittelemassa jotain elektronisia kuukausikortteja, ehkä sitten joskus 2016...
Työnhaku on ihan hirveetä. Oon laittanu gumtreessa jotai 200 hakemusta ihan kaikenlaisiin töihin. Yks ranskalainen valokuvaaja on vastannu että ois kiinnostunu tekeen mulle portfolion mallintöihin (kiinnostaa siis aivan järkyttävästi), kaks kykyjenetsijätoimistoa on sanonu että oon tervetullut koekuvauksiin kun minulle sopii (eli ilmeisesti vastaa kaikille samalla tavalla), yhden haastattelun sain mehumyyjäksi Bondi Beachille (haastattelija ei kyllä ollut paikalla eikä tiennyt että olin tulossa eikä ilmeisesti edes tarvinut työntekijää), yksi lupasi haastattelun työhön, jossa pukeudun joksikin omituiseksi otukseksi ja jaan mainoksia (mutta tämä ei ollut Sydneyssä vaan kauempana...) ja yhteen kotisiivoustyötarjoukseen sain vastauksen: Hienoa! Kaksi kertaa viikossa 3 tuntia. Mutta voisit varmaan myös hieroa vähän selkääni. Passaan.
Työnhaku siis jatkuu. Oon deittaillu siis tietokonetta kaikki päivät kun Juha ja Ossi käy töissä (Ossi siis yrittää kerjätä ihmisiltä kadulla rahaa opaskoirien koulutukseen ja Juha tekee OIKEITA töitä). Teen ruokaa ja tiskaan ja siivoan ja käyn lenkillä ja hakkaan päätä seinään ja katon Gossip Girliä ja sit taas laitan muutaman täydellistä työhakemusta ja sama uudestaan. Kyllä Australia on niin ihana!
On täälläki välillä kuitenki ollu vähän glamouria. Viime viikonloppuna eksyin keskustaan jonnekkin ilmaisen viinan BBQ-parvekebileisiin juna-aseman lähelle. Ja kaupasta saa taas mangoja, oi kesä.
