Goodbye, Australia! 364 päivää ylösalaisin.

Vuosi meni ehkä sittenkin yllättävän nopeasti. Lähtiessä ei ollut suurempia suunnitelmia, mitä nyt halusin vain pois jonnekin kauas, missä on lämmintä. Halusin oppia englantia, kokeilla surffaamista ja nähdä kenguruja. Sain sen kaiken.

Luulen, että näin, tein ja koin suunnilleen kaiken, mitä Australia voi tällaiselle yhden vuoden seikkailijalle tarjota. Matkustin yksin, uuden ystävän, ja vanhan ystävän kanssa. Asuin hostelleissa ja biletin halvoissa backpacker-baareissa muiden matkailijoiden kanssa. Vuokrasin asuntoa ja kävin töissä, niin kuin paikallinen. Maksoin veroja, tappelin veronpalautusten kanssa, hankin kirjastokortteja, vertailin hintoja ruokakaupoissa, tuskastuin työnhausta ja kävin työkaverin luona kaljalla.

Vuokrasin auton kahdesti, ja omistin auton kerran. Ajoin autoa kaikissa Australian osavaltioissa (ajettiin Ossin kans Australian ympäri). Totuin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja rattiin väärällä puolella autoa. Näin kaikkien osavaltioiden pääkaupungit, kuuluisimmat nähtävyydet, paikalliset ihmeellisyydet, kuumuuden ja kylmyyden, aboriginaalit ja eläimet (kengurut, koalat, vesinokkaeläimet, kamelit, villihevoset, vesipuhvelit, ketut, kanit, krokotiilit, hämähäkit, nokkasiilit, tasmanian tuholaiset, käärmeet, emut, hait, meduusat, lehmät, hylkeet, pingviinit, possumit, vompatit, kookaburrat – kaiken).

Näin siis Great Barrier Reefin, siellä sijaitsevan Heart Reefin, Ulurun, Kata Tjutan ja Kings Canyonin, Kakadun kansallispuiston, Swan Valleyn viinitilat, The Pinnacles Desertin, Wave Rockin sekä lähistön muut hienot kivet, Pembertonin korkea puut ja niihin kiipeilyn, Australian pisimmän suoran tienpätkän (146,6 km), outbackin, Kangaroo Islandin, Great Ocean Roadin, Snowy Mountainsit, Blue Mountainsit, Sydneyn oopperatalon ja tosi paljon siinä välillä. Näin satoja kilometrejä maailman kauneimpia hiekkarantoja ja mitä erikoisimpia kiviä.

Opin ilmaisemaan itseäni paremmin vieraalla kielellä ja ilman sitä. Sain uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä. Tapasin myös vanhoja tuttuja toisella puolella maailmaa uudessa ympäristössä. Saavuin tänne kun oli Australia Day, mutta olin täällä myös pääsiäisen, vapun (jota ei ollut), juhannuksen (joka oli talvella, vaikka täällä oli silti lämpimämpää kuin Suomessa), omat 22-vuotissynttärit, joulun ja uuden vuoden. Olin täällä kun Suomi sai uuden presidentin ja kun piti olla maailmanloppu.

Kävin kokeilemassa suunnistusta ja kiipeilyä eri puolilla Australiaa. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni snorklaamista kun olin Great Barrier Reefillä. Siellä olin myös elämäni ensimmäistä kertaa helikopterissa kun kävimme katsomassa Heart Reefia. Koin elämäni ensimmäiset oikeat aallot merellä kun olin Byron Bayssa. Surffasin ensimmäisen kerran hyvin epäonnisesti Noosassa ja paljon paremmalla menestyksellä Fremantlessa. Ratsastin meressä hevosella ilman satulaa Magnetic Islandilla ja yritin opetella soittamaan kitaraa asuessani Townsvillessa. Kävelin meren yli Rockinghamista Penguin Islandille, vanhan tulivuoren ympäri Pohjois-Queenslandissa, uin kuumassa lähteessä Northern Territoryssa, vaeltelin sademetsissä ja kiipesin Australian korkeimmalle vuorelle, Mount Kosciuszkolle (2228 m).

Opin tilaamaan kaljaa merkin mukaan, enkä vain sanomaan, että kalja kiitos. Näin kaatosateita, ukkosmyrskyjä ja metsäpaloja. Näin tyhjyyttä ja välillä aivan liikaa turisteja. Opin käyttämään muovirahaa ja puhumaan paljon tyhjää. Olin myös mukana hankkimassa uutta passia kadonneen tilalle ranskalaiselle ystävälleni ja sain kainalosauvat kun hajotin nivelsiteeni suunnistamassa.

Huomenna on aika poistua maasta ja siirtyä seuraavaan paikkaan. En kuitenkaan halunnut palata Suomeen keskellä kylmää ja pimeää tammikuuta, joten minut löytää seuraavaksi tuosta naapurisaarelta Uudesta-Seelannista. Sielläkin on kuulemma paljon kaunista rantaa ja hienoja kiviä!