Tarina kalliista appelsiinista

Se, että Uusi-Seelanti olisi paljon halvempi maa kuin Australia, on kyllä ollut erittäin huono vitsi tai todella vanhaa tietoa. Ja siitä puheen ollen, mun pari vuotta vanhan matkaoppaan mukaan täällä Christchurchissa on erittäin viehättävä keskusta raitiovaunuineen. Tämä oli siis ajalta ennen suurta maanjäristystä, joka oli helmikuussa 2011, vaikka keskustaan mentäessä voisi kuvitella että se oli eilen.

Tarkoitus olisi nyt Ossin kans viettää vielä kuusi viikkoa Uudessa-Seelannissa pelkästään matkustaen. Budjetti on hyvin rajallinen, siispä olemme kirjoitelleen toinen toistaan parempia viestejä couchsurfingissa saaden paljon positiivisia vastauksia ja hosteja. Liikumme paikasta toiseen busseilla, hommasimme tänään juuri bussipassit, joilla pääsee 15 matkaa + lautan Pictonista Wellingtoniin. Täällä on useampi bussifirma, joista valitsimme InterCityn. Katsoimme bussien hintoja joskus viime marraskuussa ja ne olivat erejä kuin kuukausi sitten ja nyt – ilmeisesti niitä siis olisi kannattanut varailla jo hyvissä ajoin jos olisi halunnut vain muutaman. Tekemisen suhteen muuten suunnitelmia ja toiveita on paljon, mutta katsotaan nyt miten on rahaa ja aikaa… Kerron kyllä sitten!

Nyt ollaan tosiaan surffaamassa ihanan Louisin, 60-vuotiaan puolimaorin luona Christchurchissa. Täällä on paljon muitakin surffareita. Hän haki meidät lentokentältä kahden aikaan keskellä yötä kun saavuimme, vaikka oli heräämässä aamulla kuudeksi töihin! Olimme silloin ainoat vieraat täällä (hänen lisäkseen täällä asuu kolme muutakin miestä). Yöllä hän kertoi, että tänne on tulossa puolen päivän jälkeen yksi saksalainen tyttö, ja seuraavana päivänä myöhemmin hänen ystävänsä. Aamulla kun heräsimme, niin täällä olikin kaksi hollantilaista tyttöä – eipä siinä, pienen aamupalan syönnin ja jutustelun jälkeen lähdimme yhdessä kauhistelemaan räjähtänyttä keskustaa. Oli shokeeraavan kylmä päivä – pilvistä ja asteita varmaan vaivaiset +18. Kun saavuimme takaisin talolle, niin meitä oli odottamassa se yksi saksalainen tyttö! Illalla tänne saapui vielä kaksi latvialaista tyttöä, jotka olivat surffanneet täällä edellisellä viikolla, lähteneet Queenstowniin ja tulleet nyt takaisin työhaastattelun perässä. Meitä oli täällä siis 4 asukasta, 7 surffaria ja 1 joku yhden asukkaan kaveri.

Ollaan porukalla jaettu kokemuksia ja puhuttu paskaa australialaisista. Latvialaiset tytöt kertoivat myös tarinoita kiweistä. Yksi heidän naapurinsa oli kovasti pelännyt heitä, ja pitänyt vähintään alieneina, koska he puhuivat vierasta kieltä, mitä he eivät ymmärtäneet. Onhan se tietenkin vähän pelottavaa. Toisaalta minulta on kysytty, että puhutteko te siellä Suomessa suomenenglantia, Ruotsissa ruotsinenglantia jne. Täällä on huomannut, että ollaan suunnilleen missä tahansa ja minkä maalaisten kanssa hyvänsä, niin yhteistä on ainakin se, että voi yhdessä haukkua amerikkalaisista ja vähän pelätä venäläisiä.

Seuraavana aamuna saapui myös saksalaisen tytön kaveri. Me lähdettiin Ossin kans kävelemään läheisille mäennyppylöille (jotka olin nähnyt edellisenä päivänä ja päättänyt haluta lähteä sinne) ja Lytteltonin satamaan – eli noin 23 kilometrin kävelylle vuorille. Muut pitivät meitä vähintäänkin sankareinaan ja asukkaat lupasivat alkaa kertoa legendaa hulluista suomalaisista. Olkaa hyvät. Maisemat oli tosi hienoja ja näin ekat uusiseelantilaiset lampaat!

Tänään tänne on saapunut ainakin yksi ranskalainen tyttö - en ole enää edes ihan varma. Meitä on kuitenkin paljon!

Tullessa maahan mulle tehtiin random-erityistarkastus turvatarkastuksen yhteydessä. Ennen kuin he tekivät mitään, niin he halusivat kertoa tämän minulle minun omalla kielelläni. Oli siinä sitten jäätävä tilanne kun tarkastaja yritti ensin tajuta missä puhutaan suomea, sitten etsiä suomenkielisiä ohjeita, ei niin millään löytänyt, ehdotin englantia, ei ei ei, käykö portugali?, no, hö, hmn, no ota englanti. Eipä siinä sit mitään, meinasi vaan että oli aika painavat käsimatkatavarat mulla. No älä, vaan 9,5 kiloa!

Ja siis tosiaan ei kannata yrittää salakuljettaa maahan mitään laitonta. Kun lentää esimerkiksi Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, niin lentokoneessa pitää täyttää paperi, jossa kysellään kaikki mukana olevista hedelmistä, ruuista, lääkkeitä, urheiluvälineistä, kengistä, puuesineistä, kaikesta. Mun ei tarvinnut alkaa puhdistaan kengänpohjia mutta Louis kertoi, että yksi hänen vieraistaan ei ollut ilmoittanut käsimatkatavaroissaan olleesta unohdetusta appelsiinista, joten hän oli saanut siitä $400 sakon, joka piti maksaa saman tien kentällä. Hän oli kuitenkin saanut kerättyä kolehtia tähän maksuun, jotta pääsi pois. Tuli aika kalliiksi tämä appelsiini.